Ystävän ylistys

Mun ystävät ovat kaikki miehiä. Pari tyttökaveriakin on, mutta mielestäni suhteemme ovat huomattavasti pinnallisemmalla tasolla kuin miesystävieni kanssa. Nämä eivät ole mitään romanttisia miesystäviä vaan ihan vaan ystäviä, jotka nyt sukupuoleltaan miehiä sattuvat olemaan. Näiden miesystävien seurassa mä olen "one of the guys". Keskustelumme pyörii miesten maailmassa; autoja, tekniikkaa, urheilua, vempaimia, seksiä ja minun miestilanteeni. Mun miestilanteesta, kuten seksistäkin puhutaan enemmän hurtilla huumorimielellä kuin vakavin ilmein. Kaikki tietävät missä menee raja, tietyistä asioista puhutaan, toisista ei, vaikka ne asiat joskus jokaisen mielessä liikkuvat. Tämä on mun mielestä tärkeää, koska näin taataan, että tilanne säilyy ennallaan ja olemme jatkossakin hyviä ystäviä.

Naisten kanssa en ole oikein koskaan tullut juttuun. Enkä ole heitä elämääni osannut oikein kaivatakaan, paitsi satunnaisesti ja nimenomaan näissä tilanteissa, joissa olisi tarpeen puida henkilökohtaisia miesasioita hiukan syvemmin, saada kaikupohjaa omille ajatuksilleen ja uusia, tilanteesta irrallaan olevia näkökulmia. Usein sitä kyntää itse niin syvällä näissä jutuissa, että olennainen ja ilmiselvä jää yksinkertaisesti näkemättä. Asiat ovat liian lähellä eikä niihin saa objektiivisen tarkastelun vaatimaa etäisyyttä. Tarviiko saadakaan? Ehkä ei.

Onneksi mulla on kuitenkin se Paras ystävä. Hänestä olen tälläkin hetkellä niin ylettömän kiitollinen. Hän on yksi suurimmista lahjoista, joita koskaan olen elämässäni saanut. Arvostan häntä ja hänen mielipiteitään. Ja hän tietää sen. Onnekseni olen sen hänelle kyennyt kertomaan. Tiedän myös hänen arvostavan minua siinä missä minä häntä. Emme ole tunteneet vielä kovinkaan kauan, mutta jonkinlaista sielujen sympatiaa se oli melko nopeasti sen jälkeen kun hän kaksi vuotta sitten saapui tiimiini. Heti kun hän vaan kykeni uudessa työympäristössä itsensä jollekin avaamaan. Se joku olin minä. Niin, olemme paitsi parhaita ystäviä, niin myös kolleegoita. Ajattelemme hyvin eri tavalla kaikesta, mutta yhdessä olemme lyömätön pari. Ja se lyömättömyys syntyy täydellisestä keskinäisestä luottamuksesta. Tiedän, että minulla on aina takanani hänen tukensa, asiassa kuin asiassa, vaikka hän ei itse asiaa hyväksyisikään. Meillä on ihania pikku salaisuuksia, joista muilla ei ole hajun haiventakaan. Omituisiin katseisiin vastaamme provokaatiolla.

Ainiin, kerroinko jo, että myös hän on mies? Onnellisesti parisuhteessa elävä ikäiseni mies, jonka kanssa pystymme puhumaan aivan kaikesta. Myös miestilanteestani. Syvällisemmin. Itseasiassa hän on toinen heistä, joita saan kiittää (?) nykyisestä tilanteestani. Hän ja nuorempi naiskolleega ovat koko tämän nettideittihankkeen takana.

Nyt olemme molemmat lomalla tahoillamme. Kanssakäyminen ei ole niin tiivistä kuin se tavallisesti normaali työolosuhteissa on. Tänään tunsin kuitenkin pakottavaa tarvetta purkautua hänelle tämän hetkisestä tilanteesta. Itseasiassa sain häneltä kompaktin miesmäisen meilin "Kuinka lomalaisella kulkee?" jo eilen. On helpottavaa tietää, että maailmassa on joku joka täydellisesti ymmärtää, johon voi luottaa ja jolta vilpittömiä näkökulmia ja jopa isällisiä neuvoja saa. Saa kun niitä tarvitsee. Joskus saa kyllä muutenkin ;). Silloinkin kun niitä EI todellakaan tarvitsisi. Tilanne on hauska, koska tavallisesti minä olen suhteemme hallitseva osapuoli, mutta näissä asioissa "valtarakenne" kääntyy päälaelleen. On hienoa huomata, että luottamusta löytyy niinkin paljon, että voimme tilanteen mukaan sujuvasti vaihtaa keskinäisiä roolejamme. Ja edelleen homma toimii täysin. Tilanne ei ärsytä tai arveluta kumpaakaan osapuolta.

Olen selvästi ollut tänään edeltäneitä päiviä ahdistuneempi. Kaikki on hyvin, kaikki on ennallaan ja kultaisia tekstareita pienine suurine merkityksineen tippuu edelleen kännykkääni. Miksi päivä sitten näyttää auringonpaisteesta ja lämmöstä huolimatta vivahtavan hieman harmaaseen? Kuka vei mun ihanat ruusunpunaiset aurinkolasit, vei hunajat, siirapit ja päälle ripottelemani tomusokerin, söi makean marjahillon ja kermat päältä? Löytyykö syyllinen täältä? ;)

Tämän postauksen pointti: On ihanaa olla tietoinen siitä, että He molemmat ovat olemassa :). Se riittää kun sen vaan tajuaa. Minä tajuan ja minä arvostan.