Toiseksi, minä näytän nyt täyttävän tämän blogin tekstilläni. Mutta sitä vartenhan se on olemassa. Ja koska mun on huomattavasti helpompi vinkua ja vitistä, niin näitä positiivisia hetkiä kannattaakin kirjata ahkeraan ylös, jotta niihin voin sitten suurimman vitutuksen keskellä palata kaiholla muistelemaan menneitä, niitä menneitä hyviä aikoja.
Puhuimme tänään Mr. E:n kanssa pikaisen puhelun. Hän on edelleen maailmalla, mutta palannee huomenna vihdoin ulottuville. Huomenna annan Hänen kuitenkin levätä, jotta Hän jaksaa mua siinä vaiheessa kun aika on. Mussa voi olla joskus kestämistä. Varsinkin tässä tilassa. Tai en tiedä. Kommentoikoon ne, jotka kanssani ovat kasvotusten saman pöydän ääreen joutuneet ;)
Oih, mä olen taas niin seitsemännessä taivaassa! Ja askeleen, tai pari, lähempänä todellisuutta. Huomenna saatan joutua heräämään prinsessaunestani. Kova paikka, mutta tiedän selviäväni kerta kerralta paremmin. Olen kehittänyt selviytymistaitojani (survival skills). Tulen voimaan pahoin, huonommin koskaan aikaisemmin, mutta olen aivan varma, että itkut itkettyäni olen entistä valmiimpi ja vahvempi. Lopussa kiitos seisoo. Nautin prinsessaunestani loppuun saakka kestää se sitten huomiseen, ensi viikkoon tai elämäni loppuun saakka. Oijoi tätä yltiöpositiivisuutta :)
Mä tahdon sun elämään,
sun aamukavipöytääsi ja pyykkipäivään...
Pekka Ruuska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti