Luolamies

Seuraavaksi tuli kuvaan mukaan lyhyen nettideittihistoriani suurin pettymys, herra Luolamies. Tuo nimitys sai alkunsa kun ensikertaa tavatessamme totesin herran olevan aivan erinäköinen livenä kuin näkemissäni kuvissa. Hän kysyi miltä hän kuvissa näytti ja minä siinä alkuhämmennyksessä vastasin että enemmän jonkinlaiselta luolamieheltä. Todellisuudessa Luolamies oli hyvinkin sivistyneen näköinen ja oloinen, hyvin kaukana luolamiehestä siis. Noh, tästä nimityksestä tuli jonkinlainen insider -juttu välillemme ja sain tapaamisemme jälkeen useita tekstareita ja meilejä Luolamieheltä. Sööttiä... :)

Luolamies väitti täyttävänsä lähes kaikki kriteerini ja ne joita hän ei kertonut täyttävänsä olivat toissijaisia itselleni. Myös minä täytin siinä vaiheessa kuulemma lähes kaikki hänen kriteerinsä. Ongelmaisiksi nousivat urheiluhulluuteni, härkäpäisyyteni, sarkastisuuteni ja se pieni kreisi puoli minussa. Lyhyen selityksen jälkeen nämä olivat kaiketi hyväksyttävissä ;)

Sovimme tapaamisen suhteellisen pikaisella aikataululla ja yllättäen. Pari tuntia sopimisen jälkeen jo tapasimme perjantai-iltana Teatterissa. Jännitti, mutta juttu luisti rennosti ja hyvin :). Teatterista siirryimme toiseen ravintolaan nauttimaan illallista. Ja lähes kärventämään kulmakarvamme :D. Illallisen jälkeen emmeolleet vielä valmiit luopumaan toistemme seurasta, joten siirryimme erään kahvila-baariin puolelle hetkeksi istuskelemaan. Tuli valomerkki ja oli aika poistua. Tarjosin Luolamiehelle kyytiä kotiin. Vielä kotiovella oli vaikea erota. Käsisuudelmaan sitten päättyi se ilta. Olin toiveikas. Ei välttämättä Se Oikea, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen persoona.

Seuraavana päivänä Luolamies soitti ja ehdotti tapaamista. Olin oikeastaan kiireinen, enkä olisi ehtinyt lähteä deiteille, mutta jotenkin vaan onnistuin sen ajan kuitenkin järjestämään. Yrttijuomaa ja cruisailua Helsingin yössä. Upea täysikuu. Leppoisaa seuraa, naurua ja jutustelua. Jäniksiä.. miljoona! Ja sitten pussailua, josta kehittyikin aivan upea suudelma. Olisin voinut jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi... *syvä huokaus*

Seuraavana päivänä Luolamies lähti viikoksi työmatkalle ulkomaille. Itse olin sekaisin ja lähes hysteerinen. Tekstareita lenteli, paljon :) Ja loppuviikosta ei enää niin paljon :(. Yhä kuitenkin innokkaasti odotin Luolamiehen paluuta ja kuvittelin jo vaikka mitä ;)

Mitä sitten tapahtui? Ei yhtään mitään. Itseasiassa en tiedä mitä tapahtui. Tekstareihin ei tullut enää vastauksia. Soittoa ei lupauksesta huolimatta kuulunut. Ei selityksiä. Ei mitään :(. Harmittaa vieläkin kun asiaa ajattelen. Mun mielestä asioita ei vaan jätetä vaan ne viedään loppuun. Tavalla tai toisella. Musta olisi ollut kohtuullista kertoa mitä tapahtui. Selityksen sijaan jäin vain arvailemaan.

Viime viikonloppuna pistin omalta kohdaltani jutulle pisteen ja siirsin sen luokkaan 7 "Tämä nähty ja unohdettu".

...

Joo niin, mä taisin taas eksyä valtavaan ajatustulvaan, mutta ydinajatuksena oli sanoa, että mä olen aivan loistava tekemään paitsi päätöksiä (sekä tarkoituksissa endings että decisions) niin myös johtopäätöksiä, oikeita ja vääriä. Eikä mulla tässä tilanteessa oikein muuta tule päähän kuin se siitä, ollutta ja mennyttä, elämä jatkuu. Eli jos tätä hait niin, onneksi olkoon, sanaton viestintäsi meni perille. Oli tulkintani sitten oikea tai väärä.

Minä kiitän kaikista hienoista intensiivisistäkin kokemuksista, joita mulle tarjosit ja toivotan sulle onnea ja menestystä kaikilla elämän osa-alueilla. Valehtelisin jos sanoisin, ettei yhtään harmita. Harmittaa kyllä ja eniten se, että syystä tai toisesta koen, ettet antanut edes mahdollisuutta. Saati sitten selitystä, jonka voisin ymmärtää ja opiksi ottaa. En tiedä missä meni pieleen, mitä tein tai sanoin, jätin tekemättä tai sanomatta, mutta mitä ilmeisimmin en ole sun mielestä selityksen arvoinen. Ikävää, mutta ei musertavaa.

Noniin, eiköhän siinä tullut kaikki. Sain asian omalta kohdaltani päätökseen ja kategorian unfinished business taas tyhjennettyä. Nyt jäljellä on enää jälkien siivous.

Hyvää kesää Sinulle, Luolamies!

"Milla etsii Miestä"

Jonkin aikaa pohdin, että laitanko tänne linkin omaan deitti-ilmoitukseeni. Päätin laittaa, sillä onhan tuo aika pienellä vaivalla löydettävissä kuitenkin. Ja ehkäpä näitä juttuja on helpompi ymmärtää kun on tuon nähnyt. Ei kai siitä haittaakaa ole, eihän?

Tällä hetkellä ilmoittelen itsestäni ainoastaan SeOikea -sivustolla. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat käydä siellä ilmoitustani kurkkaamassa. Laitan linkin jossain vaiheessa myös oikealla olevaan sivupalkkiin, josta sen jatkossa helposti löytää. Päivittelen ilmoitusta silloin tällöin tarpeen niin vaatiessa ja ehkä jossain vaiheessa herätän henkiin myös match.comin tai jonkun muun deittipalstan ilmoituksen ;)

Tarjolla komea mies, soita!

Mä en kyllä tajua tuota miesten intoa vastata deitti-ilmoitukseen lähes pelkällä puhelinnumerolla. Siis mitä ihmettä?! Oikeesti! Tänään näitä tämän tyylisiä vastauksia alkoi olla sen verran (Olen tumma ja komea mies. Soita tai tekstaa 000-123 4567), että lisäsin ilmoitukseeni tekstin "Ensikontaktointiin ja lisäinfoa varten meiliosoite puhnron sijaan, kiitos".

Monen mielestä tutustuminen kännykän välityksellä on varmasti kätevä ja nopea tapa, mutta mulla asiassa tökkii muutama juttu. Ensinnäkin mä en jakele omaa numeroani täysin tuntemattomille tyypeille. Kyllä vähän enemmän täytyy sitä ennen tietää kuin että kaveri on tumma ja komea, hei haloo! Toiseksi mun mielestä täytyy olla sen verran valmis näkemään jutun eteen vaivaa, että saa aikaiseksi kirjoittaa perustiedot itsestään meiliin. Mun mielestä kertoo jo paljon persoonasta ellei tätä ole valmis tai halukas tekemään. Sieltä mennään tai ainakin yritetään mennä mistä aita on matalin ja jätetään tavallaan se selväänottamisosio mun harteille. Nou nou nou! Jos joku vastaa MUN ilmoitukseen, niin on hän mun mielestä myös velvollinen markkinoimaan itseään, kertomaan, miksi on niin hyvä tyyppi, että mun kannattaisi ottaa yhteyttä ja tutustua häneen.

Ehkä mä olen vaikea ja vaativa tapaus, mutta tervemenoa sitten vaan helpommille apajille! Niitäkin varmasti riittää ja ihan mukavasti näyttää riittävän niitäkin, jotka sen meilin ovat valmiita raapustamaan :)

MB SLK Roadster

Vappuaattona sain mielenkiintoisen viestin: "Lähdetkö kanssani katsomaan Santanaa Hartwall Areenalle?" Wow, mikä tarjous täysin tuntemattomalta mieheltä! Valitettavasti vietin Vappu -viikonlopun sängyn pohjalla aivan järjettömässä flunssassa, joten jouduin kutsusta sillä kertaa kohteliaasti kieltäytymään. Mutta ehdottomasti vaikuttavin avaus, joka kohdalle on tähän mennessä osunut :)

Viikonpäivät vaihdoimme kohtalaisen lyhytsanaisia meilejä SLK -miehen kanssa. Maanantaiksi sovimme lounastreffit klo 11.30, aikaa rajoitetut 60-90 minuuttia. Herra haki minut työpaikaltani lounaskahveelle. Kyyti oli miellyttävän vauhdikasta ja ahteri istui oikein mukavasti tämän pienen leikkikalun penkkiin. Puhuimme yhtä vauhdikkaasti kuin Mese kiisi keskipäivän auringossa. Lasi maitokahvia, takaisin työpaikalle ja homma oli siinä. Oli kiva nähdä ja jutella, mutta molemmat uskoakseni tajusimme jo ensiminuuteilla, että se oli sitten siinä.

Vielä parit kohteliaat meilit tyyliin:

"Otetaanko joskus uusiksi paremmalla ajalla?"
"Mikä ettei! Otetaan vaan! :)"

Ja sitten molemminpuolinen syvä hiljaisuus. En usko, että tapaamme enää. Ehkä joskus ... sattumalta.

Päiväunia

Pitkä viikonloppu ja deittirintamalla on ollut siitä huolimatta hiljaista. Kyllähän tuolla meiliboxissa taas oottelee parin mielenkiintoisen tyypin yhteystiedot, mutta nyt on vaan valitettavasti ollut nämä päivät tässä muuta puuhaa. Hieman harmittaa, että en ole ehtinyt kontaktoimaan näitä mielenkiintoisia kavereita edes siinä määrin, että he oikeasti tietäisivät olevansa "Katso ja ota selvää" -listassani. Tälle listalle päätyvät ne, jotka oikeasti tuntuvat tapaamisen arvoisilta. Kokonaisuudessaan luokitusjärjestelmäni on jokseenkin seuraava (päivitetään aina tarpeen tullen ;)):

1. Ei vastauksen arvoinen
2. Ei sopiva, mutta ansaitsee kuulla miksi lähempi tuttavuus olisi vain ajanhaaskausta
3. Mahdollisesti sopiva --> lisätietoja tarvitaan
4. Todella mielenkiintoinen --> lähempi tuttavuus ehdottomasti tarpeellinen
5. Kuulostaa ylihyvältä! --> katso ja ota selvää --> tapaamisen arvoinen
6. Mitä ihmettä sä vielä odotat! Olisi PITÄNYT sopia treffit jo! Soita heti!
7. Tämä nähty ja unohdettu
8. Tämä nähty ja siirretty "Ollaan vaan kavereita" -listalle
9. Tämä nähty ja täytyy jatkotoimenpiteiden valossa ehdottomasti nähdä uudelleen
10. Kultakala! Ota mukaan, äläkä päästä karkuun! Tämä on unelmieni mies ja Se Oikea :)

Homma meni vähän sivuraiteille kun päiväunelmoimaanhan mä tänne tulin enkä kertomaan elämää helpottavasta luokitusjärjestelmästäni. Noh, meneehän se tässä samassa.

Niin.. vielä viikko sitten ajattelin tämän pitkän viikonlopun olevan jotain aivan muuta kuin mitä se nyt on ollut. Silloin mukana kuvioissa oli vielä 9. luokan Luolamies. Valitettavasti hän on nyttemmin siirtynyt luokkaan 7. Mielenkiintoinen tapaus kaikin puolin. Kerron hänestä myöhemmin lisää. Eilen olin kyllä illastamassa miesseurassa eikä perjantai-iltaakaan tarvinnut itsekseen vietellä. Seuralainen oli kuitenkin deittimenojen ulkopuolelta. Todennäköisesti kertoilen myös hänestä myöhemmin enemmän. Hän kuitenkin on jollain tavalla sinkkuelämäni keskeisessä roolissa.

Horoskoopit eivät ole kiveen hakattuja, mutta ah, niin mukava lähtökohta päiväunelmille. Silloin kun ne kertovat mukavia asioita tietenkin. Tälle päivälle ei ollut mitään innostavaa luvassa, joten tsekkasin samantien josko huomisesta jo jotain irtoaisi. Ja irtosihan sieltä! Nyt vaan innosta hehkuen odottelen seuraavan muuttuvan tarusta todeksi

Probably this will be entertaining rather than unsettling, and you will experience something new. Or you might go to a concert that features music entirely different from anything you have ever heard. This influence can signify a long and enjoyable pleasure trip. You will derive the most benefit from a trip to a place you have never seen before, where you can encounter something totally new. This is a fine time for a vacation. Your experience may be broadened through a loved one who shows you new things. Or something may happen that will teach you more about your relationship, not to disturb you but to increase your insight.

Oijoi, mitä hunajaa elämyssyöpön silmille! Ja mitä päiväunimatskua uusia juttuja kipeästi kaipaaville aivoille :)

Pekka Paholainen

Kanadan nappisilmän jälkeen huomioni vei Pekka Paholainen. Joo, mä en oikein pysty keskittymään moneen eri tyyppiin samanaikaisesti vaan metodi "one at a time" toimii mulla ehdottomasti paremmin. Jo kolme intensiivisempää tutustumista kaipaavaa kaveria saavat pään aivan pyörälle ja fiilikset omituiseksi mössöksi, josta ei sitten erota ei päätä eikä häntääkään.

Pekka oli oikea seppo, sanaseppo ammatiltaankin. Meitä yhdisti hulvaton huumori ja tekstin sekaan upotettu vihjaileva flirtti. Halusin kutsua Pekkaa paholaiseksi, koska musta se vaan kuulosti niin älyttömän hyvältä! Pekka oli mukavaa, kevyttä seuraa, jonka sanatulvaa odotin aina yhtä innokkaasti. Sanailuksi se sitten loppujen lopuksi jäikin. Vai jäikö sittenkään? Voin hyvin kuvitella joku päivä jatkavamme siitä mihin jäimme.

Pekka Paholainen ei tiedä miltä minä näytän. Enkä minä tiedä miltä hän näyttää. Pitäydyimme tiukasti sanallisessa viestinnässä. Kirjoitetussa. Sovimme treffit perjantai-iltapäiväksi kauppakeskukseen (toiseen kyllä kuin edelliset ;)). Muutama tunti ennen h-hetkeä Pekka ilmoitti olevansa lastenhoidollisista syistä estynyt saapumaan. Olin pettynyt, mutta mieli liihotti jo tulevan maanantain lounasdeiteissä :).

Teimme P. Paholaisen kanssa vielä alustavia suunnitelmia toisesta tapaamisajankohdasta. Tällä kertaa treffit jäivät minun työkiireistäni kiinni. Siitä on nyt aikaa kaksi viikkoa. Se oli myös viimeinen viestimme.... toistaiseksi ;)

French Canadian

It all started out in english. Viikon ajan vaihdoimme meilejä tiuhaan tahtiin ja leijuimme pää pilvipölyssä. Olimme molemmat aivan varmoja, että nyt kolahti ja kovaa. Kuvat vaihdoimme ajoissa, joten kaipa tuo ulkoinenkin olemus molempia miellytti. Kumpikaan ei karkuun juossut. Siinä vaiheessa. Erilainen kulttuuritausta epäilytti, mutta samalla kiinnosti ehkä mua eniten

Tapasimme kauppakeskuksen ravintolassa. Puhuimme kilpaa ja söimme hampurilaista. Juttu luisti, meillä oli paljon asiaa toisillemme, vitsailimme, nauroimme, pidimme käsistä kiinni ja tuijottelimme silmiin. Neljä tuntia siinä kului ja kauppakeskus meni kiinni. Lähdimme kumpikin omaan suuntaan. Ennen eroa suutelimme hätäisesti. Sitä ei ehkä olisi pitänyt tehdä... Minä en olisi sitä tehnytkään, mutta enpä siinä tilanteessa osannut vastaankaan laittaa ;)

Tapaamisen jälkeen pari Mese -keskustelua, pari puhelua ja se oli sitten siinä. Minä olisin halunnut tehdä lähempääkin tuttavuutta, hän ei ollut siihen valmis. Lupasin tyytyä vähempään, mutta todellisuudessa halusin kai kuitenkin kokeilla kaiken tai en mitään. Oli aika jatkaa matkaa ja vaihtaa järveä.

Menneet kalareissut

Miehet jaksavat muistella kalareissujaan vuosi toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen aina kyllästymiseen saakka. Ainakin naisten kyllästymiseen saakka. Minä en. Minä en jaksa elää menneessä. Mennyt on mennyt, hus pois ja uutta tilalle. Siksipä käyn menneen kevään kalareissut ihan vain pikaisesti läpi. Mukavia reissuja ovat olleet kaikki; eivät ihan särkiä, mutta ei sitä kultakalaakaan ole haaviin osunut.

Alku

Kaikki alkoi siitä, kun ensin ystäväni ja sitten työkaverini huolestuivat lähes vuoden kestäneestä "sinkkuudestani". Eivät kuulemma kestä mua ellen löydä pikaisesti itselleni vertaistani vakituista miesseuraa. Siinä kesken työpäivää pohdimme kaikki yhdessä (myös miespuoliset kolleegani) kuinka tämä enemmän heidän kannaltaan ongelmainen tilanne ratkaistaisiin. Itsehän en tietenkään kokenut tilannetta mitenkään huolestuttavaksi. Mun mielestä mulla oli elämä ja asiat järjestyksessä. Pitkän avoliiton jälkeen oli mukava elää täysin itsenäisesti, riippumattomana vailla tilitysvelvollisuutta kellekään. Ajattelin, että unelmieni mies, Se Oikea kyllä kävelee vastaan sitten kun niin tarkoitettu on. Ja ellei kävele, niin tulen aivan loistavasti toimeen ihan vaan itseni ja kahden kollin kera.

Työkaverini päätyivät yksimielisesti moderniin nettideittailuun. Vai niin... itse en ollut asiasta kovinkaan innoissani, mutta lähdin leikkiin mukaan. Ei se ota ellei annakaan. Siitähän saattaisi tulla jopa ihan mukavaa ja näin extroverttinä persoonana pääsisin höpöttelemään niitä näitä, tutustumaan uusiin ihmisiin, oppimaan ja kokemaan uusia juttuja. Tunnustan olevani elämyssyöppö ja janoavani jatkuvasti jotain uutta ja ennenkokematonta.

Laadimme ensimmäisen ilmoituksen match.comiin tasan kuukausi sitten. Mutta se on jo historiaa. Ja sen jälkeen on myös tehty monta historiaa.