Luolamies väitti täyttävänsä lähes kaikki kriteerini ja ne joita hän ei kertonut täyttävänsä olivat toissijaisia itselleni. Myös minä täytin siinä vaiheessa kuulemma lähes kaikki hänen kriteerinsä. Ongelmaisiksi nousivat urheiluhulluuteni, härkäpäisyyteni, sarkastisuuteni ja se pieni kreisi puoli minussa. Lyhyen selityksen jälkeen nämä olivat kaiketi hyväksyttävissä ;)
Sovimme tapaamisen suhteellisen pikaisella aikataululla ja yllättäen. Pari tuntia sopimisen jälkeen jo tapasimme perjantai-iltana Teatterissa. Jännitti, mutta juttu luisti rennosti ja hyvin :). Teatterista siirryimme toiseen ravintolaan nauttimaan illallista. Ja lähes kärventämään kulmakarvamme :D. Illallisen jälkeen emmeolleet vielä valmiit luopumaan toistemme seurasta, joten siirryimme erään kahvila-baariin puolelle hetkeksi istuskelemaan. Tuli valomerkki ja oli aika poistua. Tarjosin Luolamiehelle kyytiä kotiin. Vielä kotiovella oli vaikea erota. Käsisuudelmaan sitten päättyi se ilta. Olin toiveikas. Ei välttämättä Se Oikea, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen persoona.
Seuraavana päivänä Luolamies soitti ja ehdotti tapaamista. Olin oikeastaan kiireinen, enkä olisi ehtinyt lähteä deiteille, mutta jotenkin vaan onnistuin sen ajan kuitenkin järjestämään. Yrttijuomaa ja cruisailua Helsingin yössä. Upea täysikuu. Leppoisaa seuraa, naurua ja jutustelua. Jäniksiä.. miljoona! Ja sitten pussailua, josta kehittyikin aivan upea suudelma. Olisin voinut jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi... *syvä huokaus*
Seuraavana päivänä Luolamies lähti viikoksi työmatkalle ulkomaille. Itse olin sekaisin ja lähes hysteerinen. Tekstareita lenteli, paljon :) Ja loppuviikosta ei enää niin paljon :(. Yhä kuitenkin innokkaasti odotin Luolamiehen paluuta ja kuvittelin jo vaikka mitä ;)
Mitä sitten tapahtui? Ei yhtään mitään. Itseasiassa en tiedä mitä tapahtui. Tekstareihin ei tullut enää vastauksia. Soittoa ei lupauksesta huolimatta kuulunut. Ei selityksiä. Ei mitään :(. Harmittaa vieläkin kun asiaa ajattelen. Mun mielestä asioita ei vaan jätetä vaan ne viedään loppuun. Tavalla tai toisella. Musta olisi ollut kohtuullista kertoa mitä tapahtui. Selityksen sijaan jäin vain arvailemaan.
Viime viikonloppuna pistin omalta kohdaltani jutulle pisteen ja siirsin sen luokkaan 7 "Tämä nähty ja unohdettu".
...
Joo niin, mä taisin taas eksyä valtavaan ajatustulvaan, mutta ydinajatuksena oli sanoa, että mä olen aivan loistava tekemään paitsi päätöksiä (sekä tarkoituksissa endings että decisions) niin myös johtopäätöksiä, oikeita ja vääriä. Eikä mulla tässä tilanteessa oikein muuta tule päähän kuin se siitä, ollutta ja mennyttä, elämä jatkuu. Eli jos tätä hait niin, onneksi olkoon, sanaton viestintäsi meni perille. Oli tulkintani sitten oikea tai väärä.
Minä kiitän kaikista hienoista intensiivisistäkin kokemuksista, joita mulle tarjosit ja toivotan sulle onnea ja menestystä kaikilla elämän osa-alueilla. Valehtelisin jos sanoisin, ettei yhtään harmita. Harmittaa kyllä ja eniten se, että syystä tai toisesta koen, ettet antanut edes mahdollisuutta. Saati sitten selitystä, jonka voisin ymmärtää ja opiksi ottaa. En tiedä missä meni pieleen, mitä tein tai sanoin, jätin tekemättä tai sanomatta, mutta mitä ilmeisimmin en ole sun mielestä selityksen arvoinen. Ikävää, mutta ei musertavaa.
Noniin, eiköhän siinä tullut kaikki. Sain asian omalta kohdaltani päätökseen ja kategorian unfinished business taas tyhjennettyä. Nyt jäljellä on enää jälkien siivous.
Hyvää kesää Sinulle, Luolamies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti