Kannanotto?

se että mieheltä vaadit hyvinkin konkreettisia asioita siinä että itsestäsi puhut hyvin yleismaallisilla asioilla. Uskon . Ilman jäät :-) !

Kiitos tajunnan räjäyttävästä viestistäsi. Voihan tässä näinkin käydä! :D

Ukon juhla - ilman ukkoa

Niin se vaan tuli, oli ja kohta meni ensimmäinen Juhannusjuhla ilman heilaa. Mutta enpä jäänyt tuota itkemään. Oma oli valinta ja vaikka pariin otteeseen yöttömän yön taivasta tuijotellessa hiipi surumieli yksinäisyys puseroon, niin kaiken kaikkiaan olen valintaani tyytyväinen. Vaikka tietysti mieluusti olisin ollut sen oman mielitietyn kainalossa. Sellaista ei vaan tällä kertaa ollut mailla halmeilla, niityillä tai rantakallioilla. Lokkien seuraan oli mimmin tällä kertaa tyytyminen. Mutta edelleen toistan itseäni: parempi lokki heilan virkaa toimittamassa kuin viime Juhannuksen entinen heila tai viime viikon uusi tuttavuus savusaunan lauteilla. Siinähän ne olivat. Vaihtoehdot.

Eipä tästä Juhannusjuhlasta niin paljoa jäänyt puuttumaan. Vain se lämmin syli. Oli kuitenkin miltei kaikki nautinnon ainekset koossa; riittävästi hyvää juomaa ja ruokaa, aurinkoa ja lämmintä iltaa, kauniita maisemia ja tyyntä merta, luonnonrauhaa ja ystäviä langan päässä, koivuja ja huumaavia tuoksuja, aamuaurinkoa lenkkipolulla, chillailua ja ajatuksen virtaa... paljon kivaa. Jatkuakin voisi :)

Juhannustervehdykset olen saanut juuri heiltä, keneltä odotinkin ne saavani. Sammakon tarina on edelleen kertomatta, vaikka hän ehätti ensimmäisenä jo aaton aattona juhlan aloittamaan ja "Oikein hyvää Juhannusta" toivottamaan. Upseeriin ja herrasmieheen puolestaan voi aina luottaa :). Jopa silloin, kun Herrasmies itse on tanssilavoille suuntaamassa. Viimeisin deittiseura, Härkä Hämeestä, taisi suutahtaa kun ei juhannussauna järvimaisemassa minua jaksanut innostaa. Too much, too soon... muuten taas mukava ja komea kaveri, mutta ei vaan mun tyyppiä. Kipinä jäi puuttumaan... ja ilman kipinää on vaikeaa valkeaa alulle laittaa.

Yhtä viestiä jäin ehkä kaipaamaan. Tai ehkä en, mutta miestä mietin kuitenkin ja viestiäkin ehkä odotin. Miinanräjäyttäjästä odotin jotain kuulevani. Tai ehkä en sittenkään. Ehkä ei ole kuitenkaan tarpeen tavata miestä, joka jo muutaman meilin ja puhelun jälkeen on kykenevä ja valmis luettelemaan vikojani. Harvemmin ne viat kuitenkaan ajan kanssa mihinkään häviävät. Tavallisesti niitä ilmaantuu vaan lisää. Muutenkin tuli jo alkumetreillä tunne etten kelpaa sellaisena kuin olen. Eikä toisen vuoksi pidä kenenkään edes yrittää itseään muuttaa, ei minun, eikä kenenkään muunkaan. Kelpaa tai ei kelpaa, ja jos ei sellaisenaan kelpaa, niin ei tarvitse kelvatakaan. Yksinkertaista ja kaikessa yksinkertaisuudessaan niin viehättävää.

Miinanäjäyttäjä on tosiaan räjäyttänyt jo monta miinaa. Enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Jokin miina mielestäni kätkeytyy myös viimeisimmän viestin (21.6. klo 23.04) alkulauseeseen, "Olen vaan haamu, äänipuhelimessa, tekstiviestejä...". Minä en ajattele niin. Minulle ei kukaan ole ollut "vaan ääni puhelimessa". Jätän puhelut sellaisille kokonaan soittamatta ja tekstiviestit kirjoittamatta. Nettideittimaailmassa varmasti riittää paljon myös sellaisia, jotka eivät muuta tarvitsekaan kuin "äänen puhelimessa". Minä tarvitsen PALJON enemmän, myös jotain sellaista, jota tosielämäksi kutsutaan.

Tämä Juhannus oli "erittäin hyvä ellei täydellinen". Ei vaan, kyllä se oli "ihan hyvä, muttei täydellinen". Vain keskikesän "lempi" ja yöttömän yön "naimaonni" jäivät puuttumaan ;)

Me taas lemmimme
yöhön ja aamuun
Tässä taiassa juhannusyön
Sinä odota hetki niin saavun
ihan kohta jo ruutuusi lyön.

Matti Kujansalo

No josko vielä hetken jaksaisin odottaa... *syvä huokaisu* ;)

Diamonds never MAKE a Lady

Oh my heart is cryin' in the night for you
Oh my God oh don't you feel like a fool
You're foolin' yourself with a millionaire
You think it's love but he don't care
And one of these days you're gonna be surprised

Diamonds never made a lady
Lover or a friend I know it
Diamonds never made a lady
Oh your dreams will end I know it

Your California nights
Oh money held you tight
It was just a dream
Come on don't tell me lies
Give me the peaceful nights
Your sweet dreams

Oh my God you really think you have it made
Your heart is one with first-class expensive paint
You drink champagne in cadillac
A color-tv in a back of your car
But one of these days you're gonna be surprised

Modern Talking

Kävinpä sitten eilen piristämässä mieltä :)

Hiljaa hyvä tulee (?)

Enää on yksi vanha tarina kertomatta, mukava sellainen tosin. Tapahtui sinä Suomen historian merkittävänä iltana, jona itse Mr. Lordi toi pienelle kansakunnallemme sen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Euroviisu -voiton. Se oli hieno ja ikimuistoinen ilta herra Sammakon seurassa... Mutta kerron siitä tarkemmin joskus toiste ;)

Pari viikkoa olen viettänyt deittirintamalla hiljaiseloa. Ihan hyvää on tehnyt. Vähitellen alkaisin jälleen olla valmis uuteen tapaamiseen. Harmikseni vain mies, jonka kaikista yllätyksistä huolimatta niin kovasti haluaisin tavata, on tällä hetkellä tavoittamattomissa ulkomailla ja palannee joskus keskikesän juhlan jälkeen. Voi harmitus... Toivottavasti tämä lupaava alku ei pääty yhtä huonosti kuin edellinen ulkomaankomennus.

Onhan tuossa muutama ihan järkevänoloinen yhteydenottokin tullut. Minä se vaan olen nyt jotenkin juuttunut tähän yhteen ja ainoaan. Edelleen kiinnostusta on vaikea jakaa samanaikaisesti usealle eri taholle, vaikka jotenkin niin kovin yksinäinen on olo. Ulkoilu varmasti piristäisi mieltä... Mutta kun se mieli nyt vaan on edelleen niin lujasti kiinni kovin kiehtovassa miehessä, joka pitkänkin välimatkan takaa tasaiseen tahtiin kylvää miinoja tielleni. Miten ihmeessä minä päädyin Milla Miinanraivaajaksi?

2. asteen yhteys

Yhteys Miinanräjäyttäjän kanssa vahvistuu ja samalla voimistuu eksponentiaalisesti myös sisäinen pelko. Yritän kaikin tavoin selitellä itselleni miksi hän EI VOISI olla Se Oikea. Onko tämä nyt sitten jonkinlainen sisäänrakennettu luontainen puolustusmekanismi? En tiedä, mutta tilanne on hermoja raastava. Ei näin voi olla ja elää! Toisen asteen yhteys ei vaan riitä! Mä haluan ensimmäisen asteen yhteyteen! Pian. Mahdollisimman nopeasti. Nyt. Heti! Epätietoisuus asioiden todellisesta tilasta ja todellisuudesta repii kahteen suuntaan ja keskeltä kahtia.

Muut eivät jaksa kiinnostaa. Kuten kovan kivun syrjäyttää kovempi kipu, ajaa mielenkiintoisin mielenkiintoisten ohitse. Keskittyminen herpaantuu, ajatus harhailee, mielikuvitus laukkaa... Voiko tämä olla SE, Se Oikea tai ainakin se yrittämisen arvoinen? En tiedä. Miksi yritän jatkuvasti löytää pätevät perustelut äärettömän houkuttelevan ajatuksen tyrmäämiseksi? Miksi on niin vaikea antaa vain mennä ja toivoa parasta? Ehkä aikaisemmat pettymykset ovat opettaneet jotain. Ne ovat opettaneet varovaisuutta itsensä täydellisen avaamisen sijaan. Kohta sattuu... SE taitaa olla se suurin pelko jota vastaan taistelen.

Hän on ärsyttävä, söpöllä tavalla ärsyttävä. Ja hänellä on miellyttävä puhelinääni :)

Kesäkuun puolenvälin tilannekatsaus

Meillä, minulla ja Miinanräjäyttäjällä, on jälleen yhteys. Hyvin heikko yhteys tosin, mutta jonkinlainen yhteys kuitenkin. Katsellaan nyt rauhassa mihin suuntaan se tästä etenee; katkeaako vai rakentuuko uuteen loistoon? 600 kilometriä välissä kun on edelleenkin faktaa, joka tuskin tulee ihan heti muuttumaan.

Tämän lisäksi listalla on yksi 3. luokan tapaus, jonka kanssa olen vähän kahden vaiheilla, koska vahvasti epäilen häntä siitä, mistä itseäni jo ehdittiin syyttämään, massatreffailusta. Muutoin on hiljaista, yksi roikkuja ja yksi sympaattinen tapaus, josta en usko kehkeytyvän mitään sen enempää, mutta jonka olen kuitenkin jollain tasolla luvannut tavata. En kai vaan tohdi sanoa mukavalle kaverille ei.

Sen sijaan tänään törmäsin mielenkiintoiseen herraan ihan IRL. En tiedä onko tässäkään tapauksessa potentiaalia loppuelämäksi, mutta mielelläni häneen tutustuisin paremmin. Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja ajatustenvaihto näiltäkin osin saattaisi olla antoisaa. Hänen osaltaan täytyy kuitenkin edetä varovasti. Tai ehkä on parempi olla etenemättä itse ollenkaan ja odottaa vastapuolen siirtoa. Uskon tämän olevan järkevin tapa, jolla en nolaa itseäni. Tapasimme nimittäin työn merkeissä eikä mulla ole ollut tapana sekottaa työ- ja yksityisasioita. Joskus on näin päässyt käymään ja yhteistyö muuttui sen jälkeen jokseenkin hankalaksi. Paluu pelkkään bisnes -suhteeseen ei ole välttämättä aivan yksinkertaista. Nyt tosin osaamme jo ottaa tapahtuneen kevyesti, mutta silti suhteemme ei ole täysin bisnes -henkinen. Alla on yhä jotain enemmän, mikä on melko luonnollistakin silloin, kun tietää toisesta enemmän kuin puhtaasti työsuhteessa olevien tulee tai tarvitsee tietää.

Juhannus tulee pikapikaa ja mä oon yhä ilman Heilaa!!! *paniikki!!!* Joudunko tänä Juhannuksena vain tyytymään hyvien menneiden aikojen muisteluun? Nyyyyh.. eih!

Upseeri ja herrasmies

Upseeri ja herrasmies oli mielenkiintoinen tapaus (kuten kaikki ovat omalla tavallaan olleet :)). Tämä mielenkiintoinen tapaus meinasi mennä kokonaan ohitse, koska hänen ensimmäiset meilinsä eivät minua tavoittaneet. Upseeri oli kuitenkin sen verran herrasmies, että hän kyseli SeOikea -numeron kautta, josko hänen yhteydenottoyrityksensä olivat saapuneet perille. Siitä se sitten alkoi, intohimoinen lyhyiden meilien ja tekstareiden vaihto kunnes en enää malttanut olla kuulematta hänen ääntään ja soitin. Flirttailu ja eroottinen sävy jatkuivat myös läpi ensipuhelun, josta oli todella vaikea tehdä loppu. Siis ensipuhelusta ;)

Outoa, kuinka erilaiseksi yhteydenpito ja ajatustenvaihto eri ihmisten kanssa muodostuu. Upseerin ja herrasmiehen kanssa sävy tosiaan oli huomattavan vihjaileva puolin jos toisin. Toistaiseksi hän on ainoa tapaus, joka on edennyt näissä merkeissä.

Viikon jaksoimme toisiamme vietellä ja sitten kävivät paineet liian suuriksi. Oli pakko tavata. Nyt, heti tai ainakin mahdollisimman nopeasti. Ja mehän järjestimme tapaamisen siitäkin huolimatta, että matkaa oli välissä parisen sataa kilometriä. Sovimme treffit noin puoleen väliin.

Niin me sitten tapasimme, kun minä astuin uusi musta tukka liehuen hänen mustaan saksalaiseen laatuautoonsa. Ja sitten se taas alkoi, höpötys. Juttelimme niitä näitä, kevyitä ja vähän vakavampia. Ehkä siinä tuli jotain seksuaalistakin höpistyä. En muista. Kolme tuntia hujahti autossa istuen ja tummenevaa kesäyötä ihmetellen. En käynyt hänen kimppuunsa, eikä hän käynyt minun kimppuuni, vaikka näin olisi hyvin voinut viestivaihdosta päätellen tapahtua. Mutta ei tapahtunut. Ei tapahtunut loppujen lopuksi yhtään mitään. Minä nousin autosta ja kävelin tukka yhä liehuen omaan laatumenopeliini. Sitten ajoimme läpi öisen hämärän molemmat omaa kotia kohden.

Upseeri oli herrasmies ja herrasmies oli upseeri. Ja on edelleen. Vaikka mitään ei tapahtunut ja vaikka en usko mitään tapahtuvankaan, sain silti jotain. Sain ystävän. Edelleen lähettelemme sopivan tilaisuuden tullen silloin tällöin kiusoittelevia tekstareita. Upseeri ja herrasmies lienee ainoa tapaamistani miehistä, jonka tiedän tapaavani uudelleen. Upseeri, herrasmies.. ja ystävä :)

P.S. Upseeri ja herrasmies on yksi niistä kaikista kuudesta viimeisen parin kuukauden aikana tapaamistani miehistä. Ettei vaan kukaan pääse syyttämään massatreffailusta ;)

Where there is cheese there are rats,
Where ever there are rats there are cats,
Where ever there are cats there are dogs,
If you got the dogs you got bitches,
bitches always out to put their paws on your riches,
If you got riches, you got glitches,
If you got glitches in your life computer turn it off and then reboot it,
now you back on,
Can't just put the cap on the old bottle once you pop it that'll spoil it,
gone and drink it and enjoy it.

Kelis

Vaativa tapaus

Tässä on nyt tullut useampi sisällöltään samansuuntainen meili, joissa todetaan että:

• sä oot niin / liian vaativa
• sun on varmaan tosi vaikea löytää itselles noi kaikki kriteerit täyttävä mies
• taitaa sulla olla aika mahdoton tehtävä
• eihän kukaan voi täyttää sun kaikkia vaatimuksia
• jne.

Niin... En kiistä ettenkö olisi vaativa. Olen toki, enkä vaan tässä vaan myös monessa muussa asiassa. Ja jos tietää, mitä kirjainsarja ENTJ pitää sisällään, ei varmasti niin kauheasti ihmettele tuota pitkää ja kattavaa kriteerilistaa. ENTJ on vaativa persoonallisuus ja minä olen sitä mitä suuremmissa määrin, koska en ole vain ENTJ vaan nimenomaan hyvin selvä ja vahva, jopa ääripään ENTJ. En ala tässä sen enempää persoonallisuustyyppiäni analysoimaan, sillä jokainen asiasta enemmän kiinnostunut ihan varmasti osaa googlettaa asiasta lisää tietoa.

Se, mitä mä en tässä ymmärrä on, että miksi MÄ EN asettaisi deittikumppaneille näitä vaatimuksia? Miksi tyytyisin yhtään vähempään? Jos aion elämänmittaisen kumppanin itselleni löytää, niin silloin näiden "vaatimusten" vaan tulee täyttyä. Jos kaipaan vaan seuraa viikonlopuksi, niin on melkeinpä ihan sama millaisen tyypin kanssa sellaisen ajanjakson seuratasolla viettää. Jos ei osaa vaatia, niin on turha odottaa yhtään enempää saavansa. Silloin on vaan suosiolla tyydyttävä vähempään ja jättää itkut jatkossa itkemättä. Sitä saa mitä tilaa! Sitä paitsi, vaikka lista on pitkä, niin on se myös pilke silmäkulmassa vilkkuen laadittu, joten ihan jokaisen kohdan ei viime kädessä tarvitsekaan täyttyä. Kokonaisuus ratkaisee. Mutta kun kyse on "unelmieni miehestä", niin eikö silloin ole syytä kaikki unelman toteutumiseksi vaadittavat kohdat listata? ;)

Olen samaa mieltä, että tehtävä olisi jokseenkin mahdoton, jos mun pitäisi löytää 1000, 100, 50 tai 10 kaikki tai lähes kaikki kriteerit täyttävää yksilöä. Mutta kun mä en tarvitse kuin yhden. Ja olen kasvavasta pessimismistä huolimatta edelleen sitä mieltä, että tältä maapallolta vähintäänkin yksi näinkin vaativan mimmin mieleen oleva mies löytyy. Eri asia on, löytyykö hän tämän kanavan kautta vai jostain muualta.

Se siitä aiheesta. Deittirintamalla on hiljaista. Suurelta osin varmastikin aivan omaa syytäni. Olen ollut muun elämän suhteen kohtalaisen kiireinen enkä ole oikein jaksanut nyt innostua koko deittiasiasta. Toisaalta, eipä ole sellaisia tyyppejäkään ilmaantunut, että olisin oikeasti edes jaksanut innostua. Aika kovakätisesti olen tällä viikolla saamiini yhteydenottoihin vastannut. En vaan yksinkertaisesti viitsi tuhlata aikaa turhiin tyyppeihin. Myöskin odotukset tuntuvat jatkuvasti matkan varrella kasvavan kun on muutama "helmi" tielle osunut. He viitoittavat tietä tuleville, eivätkä ole tehneet tiestä kovin sileää ja mutkatonta.

Miinanräjäyttäjästä en ole kuullut mitään sen jälkeen kun selvisi, että välillämme on noin 600 pitkää kilometriä ja minä kerroin kokevani kaukosuhteet hankaliksi. Harmi sinänsä. Tuntui, että hänessä, jos kenessäkään olisi ollut potentiaalia täyttää paikka "unelmieni miehenä". Itse en ole ottanut yhteyttä. Kiireet ehkä osasyynä ja huonona selityksenä, mutta oikeastaan jäin odottamaan hänen reaktiotaan vastineeksi kommentilleni kaukosuhteiden toimimattomuudesta. Olisihan tästä ainakin yksi tapaaminen voinut kehkeytyä, jos toisella osapuolella olisi ollut tarpeeksi yritystä pelissä. Tällä kertaa yritystä ei tunnu löytyvän, joten myös oma kiinnostukseni Miinanräjäyttäjää kohtaan laskee kuin nautaeläimen pyrstöpään jatke sateella.

Crash! Boom!

..ja Bang!!! Milla astui miinaan ja hajosi taas tuhansiksi kappaleiksi. Hehee, jotenkin arvasin tämän ja osasin jo varautua. Eli en ihan tuhansiksi pirstaleiksi levinnyt. Itkeäkö vaiko nauraa? En tiedä. Teen kai molempia, yhtä aikaa ja vuorotellen.

Niih.. mutta kahtellaan *ja syvä huokkaus perään*. Ei tässä vielä ole peli totaalisesti menetetty, mutta olosuhteet ovat vaan nyt hieman vastaan. Ja tämä vuoristorata alkaa kyllä toden totta käymään psyyken päälle. Pieni breikki olisi varmasti paikallaan, mutta kun mä haluaisin niin kovasti löytää kainalon, jossa viettää kesää ja valvoa onnellisena taivaan pilviä tuijotellen läpi tyynen, lämpimän ja valoisan kesäyön *haaveilee*...

*****

my papa told me to stay out of trouble
"when you've found your man make sure he's for real"
i've learned that nothing really lasts forever
i sleep with the scars i wear that won't heal
they won't heal

cos every time i seem to fall in love
crash! boom! bang!
i find the heart but then i hit the wall
crash! boom! bang!
that's the call that's the game and the pain stays the same

i'm walking down this empty road to nowhere
i pass by the houses and blocks i once knew
my mama told me not to mess with sorrow
but i always did and lord i still do
i'm still breaking the rules
i kick it up i kick it down

cos every time i seem to fall in love
crash! boom! bang!
i find the heart but then i hit the wall
crash! boom! bang!
that's my real middle-name
it has always been the same
that's the call that's the game and the pain stays the same

i still feel the heat slowly fallin' from the sky
and the taste of the kissing shattered by rain
comin' tumblin' from behind
and the wild holy war
i kick it up i kick it down

and every time i seem to fall in love
crash! boom! bang!
i find the roses dying on the floor
crash! boom! bang!
that's the call that's the game and the pain stays the same
that's my real middle-name it has always been the same

oh yea oh yea oh yea uh-huh
been the same been the same
it has always been the same...

Roxette

Elämä jatkuu...

...ja mimmiä viedään taas oikein olan takaa! Juuri kun tämän päivän tylsääkin tylsempien viestien jälkeen olin jo Missiostani luopumassa, niin samantien tärähtää ja tärähtää kunnolla! Tähtiä vilisee vieläkin silmissä viestin jäljiltä, joka salpasi hengen ja vaati vastaamaan ennen kuin olin saamaani viestiä edes puoliväliin lukenut.

Ja kuten Hänellekin kirjoitin, mietin vimmatusti missä on miina kätkettynä ja koska siihen sohaisen. Eli vitosen ja kutosen välissä mennään taas ja kohta tulee takkiin... Takkiin tai ei, on tämäkin kortti käännettävä tai muutoin olisin elämäni loppuun saakka yhtä katkeraa mehua. Pelkään, että käy yhtä huonosti kuin kävi viimeksikin ja samalla olen pitelemätöntä intoa täynnä. Minut on haastettu ja haastajia on tällä kertaa muitakin kuin Susanna :)

Kaksi hutia ja muutama lisäselvitystä vaativa kohta. 95,555555% napakympistä ja ohilaukaukset sormien läpi tulkittavissa. Taas se alkaa; tervetuloa vuoristorataan! Miksei se jo vastaa?!!!

Ota selvää!

"...jos haluat tietää, voit kysyä...", "...pistä lisää infoa...", "...ota selvää..." jne.

Voi hyvää päivää! Mä en tiedä miten miesten mieli toimii, mutta kovasti erilailla näyttää toimivan kuin omani. Kirjoitin tästä samasta asiasta jo aikaisemmin ja mua ei todellakaan kiinnosta tyypit, joista mun pitäisi ottaa selvää (kiinnostavista ilmoituksista otan kyllä mielelläni selvää, kuten Mr. BP:n kohdalla kävi :)). Sorry boys, roskikseen menee. Suoraan. Jos ette muuta keksi, niin pistäkää nyt vaikka että "Olen Herra X ja haluaisin tutustua sinuun paremmin. Voitko ystävällisesti laittaa yhteystietosi osoitteeseen meili@boxi.net, jotta voin kertoa itsestäni enemmän!". Turha kai mainitakaan, että kun tusinatavaraa tulvii, niin persoonalliset viestit on helppo poimia joukosta. Näistä "ota selvää" -viesteistä tulee itselleen jotenkin arvoton olo. Vähän kuin liukuhihnalla seisoisi ;)

Kultakala yhä kadoksissa

Se oli sitten siinä, Mr. BP, josta löytyi liikaa personalityä jopa mulle. Olihan jotain vaaran merkkejä nähtävissä jo alkutaipaleella, mutta ne oli siinä vaiheessa vielä helppo ohittaa ja kuitata naurahduksella. Viime yönä ne samat merkit kävivät liian ahdistaviksi ja ymmärsin, että vaikka meissä oli aivan järkyttävän paljon samaa, niin ne muutamat eroavaisuudet vaan olivat liian suuria, jotta olisimme niistä ikinä päässeet ylitse.

Tapasimme eilen päivällä lyhyellä varoitusajalla. Vatsani kääntyi nurinniskoin kun sain Mr. BP:ltä puhelun, jossa tapaamisemme varmistui. Minä tulin vainoharhaiseksi; näin Mr. BP:n kävelevän useampaan otteeseen vastaan, vaikka hän ei oikeasti ollut mailla halmeilla.

Ensimmäinen kohtaaminen on aina yhtä outo tilanne. Edessä seisoo täysin vieras ihminen, joka kuitenkin jollain tapaa tuntuu tutulta. Tunnelma oli hämmentynyt. Minä ihmettelin miksi. Saimme kahvikupposet käteemme ja vähitellen sain todeta vastapäätä istuvan sen mielenkiintoisen ihmisen, jota olin tullut tapaamaan :)

Puhuimme. Paljon. Hän oli ehkä enemmän äänessä kuin minä, mutta en tuntenut olevani millään tavalla paitsiossa. Välillä mielessä kävi pikainen epäilys "Onko hän sittenkään yhtään kiinnostunut...". Meni tunti, meni toinenkin, taisi alkaa jo kolmas ennen kuin molempien oli aika taas jatkaa matkaa. Erotessamme en tiennyt mitä miehestä ajatella, mutta sen tiesin, että asian selvittämiseksi meidän olisi varmasti syytä tavata uudelleen.

Tuli ilta, jatkoimme jutustelua Mesessä. Edelleen kaikki sujui mukavasti. Edelleen halusin tavata uudelleen. Mese tilttasi, minä soitin. Ensimmäinen epäilys häivähti mielessä sopiessamme seuraavan tapaamisen ajankohtaa. Koin, että multa vaadittiin jotain, johon en pystynyt vastaamaan. Siinä vaiheessa annoin asian olla ja sovimme alustavan ajankohdan. Samaisen puhelun aikana tapahtui pieni "välikohtaus", josta minä olin aikani aivan pihalla. Kuin salama pilvettömältä taivaalta löivät vaaran merkit takaisin tajuntaani.

Lopetimme puhelun käsittääkseni päällisin puolin hyvässä hengessä ja kaikessa yhteisymmärryksessä. "Välikohtaus" jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni ja sai pohtimaan myös niitä aiemmin sivuuttamiani seikkoja. Ennen aamua ymmärsin, ettei meillä monesta hyvästä asiasta huolimatta olisi yhteistä tulevaisuutta siinä mielessä kun olin toivonut olevan. Toivoin hänenkin asian omalta kohdaltaan näin pohtineen. Olihan hän näitä asioita tuonut enemmän esille kuin minä.

Meilitse kerroin hänelle mihin yölliset pohdinnat olivat johtaneet. Sain kritiikkiä tavastani ilmaista asia. Kyllä, halusin päästä helpommalla. Puhelu olisi ollut... arvaamaton. Koin myös joutuneeni syytetyksi asioista, joilla ei ollut eikä ole mitään todellisuuspohjaa. En jaksa oikaista asiaa, vaikka musta on ikävää, että joku näin musta ajattelee. Luulin jo todistaneeni olevani jotain muuta kuin tuulesta temmatut olettamukset. Jos pelkää pahinta, pahin toteutuu. Ei ehkä todellisuudessa, mutta mielen tummissa syövereissä.

Musta tuntuu, että tästä on tulossa pitkä ja kivikkoinen tie, enkä ole yhtään varma kuinka kauan jaksan sitä kulkea. En mä halua loukata ketään, enkä tulla myöskään itse loukatuksi, mutta valitettavasti se tavalla tai toisella kuuluu tähän "peliin". Siihen on syytä valmistautua leikkiin lähtiessä tai ainakin oppia se kohtalaisen nopeasti hyväksymään. Muuten sattuu. Syvältä.

Mulla on missio (vielä toistaiseksi). Se on löytää tavalla tai toisella vierelle ihminen, joka on siinä loppuelämäni ajan. Siksi mulla ei ole tässä vaiheessa varaa liian suuriin kompromisseihin. Muuten homma kaatuu ennemmin tai myöhemmin. Mun tavoitteena ei ole kerätä päänahkoja tai puhelinnumeroita. Jos useamman ihmisen joudun tässä matkan varrella kohtaamaan, niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olen pakotettu niin tekemään. Tämä energiaa kuluttava matka loppuu heti, kun TIEDÄN parini kohdanneeni. Koska tämän jonkun ihmisen kohdalla tiedän? En tiedä. Tiedä vaikka olisimme jo kohdanneet, vaikka minä en sitä tällä hetkellä tiedä. Ehkä ei tiedä hänkään. Ehkä emme koskaan saakaan tietää.

Mä elän tässä samalla mun elämää ja se on sellaista kuin se nyt on, mun elämää. Tämä elämä ei mene katkolle tämän projektin vuoksi. Tämän projektin on sopeuduttava vallitsevaan tilanteeseen, joka tarkoittaa, että deittailu ei ole mun elämässä prioriteetti numero yksi. Ei edes kaksi tai kolme. Mitä tällä haluan sanoa? Samaa kuin ensimmäisessä postauksessani; en ole epätoivoinen ja yritän suhtautua tähän asiaan pussillinen seikkailumieltä selässäni. Yritän ottaa vastaan kaiken sen mitä vastaan tulee, yhtälailla ne hyvät kuin huonotkin asiat. Niistä kaikista oppii aina jotain.

Paljon sai Mr. BP mut asioita pohtimaan... Tähän astinen matkani on antanut mulle muutamia uusia Ystäviä. Olisin toivonut Mr. BP:n olleen yksi heistä, mutta jos nyt oikein ymmärsin, niin se ei vaan jostain syystä onnistu :(

Pari vanhaa juttua on vielä kirjoihin ja kansiin pistämättä. Uusista ei tällä hetkellä ole tietoa. Ja hyvä niin... Alun uutuudenviehätyksen ja hauskuuden jälkeen nämä jatkuvat tutustumisprosessit (ja pettymykset) alkavat käydä työstä. Hommasta tulee rutiinia eikä uusista tuttavuuksista jaksa välttämättä innostua samalla tavalla kuin aikaisemmin. Toisinaan poikkeus vahvistaa säännön. Ja pessimismi nostaa päätään.

Mr. Big Personality (BP)

Vihdoinkin olen tavannut jonkun OIKEASTI mielenkiintoisen tyypin! Jutussa on tosin omat hankaluutensa, mutta ainakin mä näytän tekevän kaikkeni, että päästäisiin edes seuraavalle tasolle. Toimin osittain jopa täysin omien periaatteideni vastaisesti. Miksi ihmeessä? En tiedä, mutta aion ottaa siitä selvää. Tavalla tai toisella ;)

Tällä hetkellä liikutaan jossain 5. ja 6. luokan välimaastossa :). Äh, tämä vaihe on silkkaa kidutusta. Ja mulla on vahva tunne, että tässä käy joko hyvin tai hyvin hyvin huonosti. Aika näyttää ja mä yritän parhaani mukaan pitää jäitä myssyssä, vaikka vaikealta se tässä vaiheessa tuntuukin...

Kuka teki väärin?

Siinä taisi sitten mennä ensi viikonlopulle alustavasti sovittu tapaaminen mielenkiintoiselta tuntuvan tyypin kanssa. Kaatuvat kaiketi tähän blogiin ja näihin juttuihin täällä. En tiedä arveluttaako oman jutun päätyminen tänne vai liittyykö asia jotenkin täällä jo kuvaamiini tapaamisiin. En tiedä. Saa selventää.

Pohdin kuukauden päivät, jotta pistänkö tämän blogin pystyyn vai en. Pistänkö sen pystyyn Milla-Mariana vai jonain muuna. Tein tämän ratkaisun ja aion sen takana pysyä. Tämä on jonkinlainen elämänmatka tämäkin. Toisaalta halusin dokumentoida nämä ainutlaatuiset tapaamiset, yksilölliset ihmiset ja sen, mitä minä olin heidän seurassaan; mitä olin, mitä koin, mitä sain, mitä annoin... Halusin myös luoda paikan, jossa voisin pohtia nettideittailuun liittyviä asioita ja jäsentää omia ajatuksiani. Kirjoittaminen on oiva tapa purkaa päänsisäistä painetta ja nähdä asiat uudessa valossa.

Onko tämä väärin? Onko minulta väärin kertoa tästä elämäni osa-alueesta, johon toiset ihmiset niin kiinteästi liittyvät? En tiedä. Itse en tällä hetkellä tunne tekeväni suurta vääryyttä, mutta ilmiselvästi joku toinen voi olla asiasta jotain toista mieltä. Voinko vain ajatella, että tämä on osa minua ja kuuluu pakettiin? Paketti täytyy vaan hyväksyä tai jättää hyväksymättä, ottaa kokonaan tai jättää matkan varrelle. Tämä ehkä rajaa pois potentiaalisia unelmamiehiä, mutta eiväthän he oikeasti ole potentiaalisia, eivätkä edes unelmamiehiä jos eivät pysty tarinaani hyväksymään. Se olen minä, nämä ovat minun kokemuksiani ja tämä on vaihe minun elämässäni. Tämän tavan elää ja kirjoittaa minä olen itse itselleni valinnut. Ja tämä vaihe päättyy kun Se Oikea astuu ovesta sisään ja liittyy minun elämääni. Sitten seuraa uusi alku ja uusi tarina.

Sopimuksia

Sovittiin tapaavamme vielä tässä.

Ajattelin että soittaisin hänelle jonkin ajan kuluttua, ja pyytäisin juomaan kanssani jonain iltana punaviiniä. Sinetöimme sopimukset vielä varmuudeksi makuuhuoneen puolella. Dita on palannut.

Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ottamalla jokaisesta vähintään yksi virke. Lisäksi ota yksi virke haastajasi blogista ja haasta sitten kaikki lainaamasi bloggaajat omaa haastajaasi lukuunottamatta.