Uusi elämä - uusi missio

Eilen oli se päivä, joka muuttaisi elämäni. Tämä oli ainoa ajatus joka herkeämättä takoi päässäni ajaessani kaaosmaisessa liikenteessä puolimatkaan hetken mielijohteesta vihdoinkin tapaamaan Mr.E:tä. En tiennyt mihin suuntaan elämäni liikahtaisi haavemaailman muuttuessa todellisuudeksi. Vain yhdestä asiasta olin täysin varma; hetken kuluttua elämäni ei olisi enää entisellään, minä en olisi enää entiselläni. Toivoin parasta, pelkäsin pahinta. Jännitti. Jännitti niin vietävästi. Edes ensimmäinen nettideittitapaamiseni ei jännittänyt yhtä paljon. Mutta nyt olikin koko elämä pelissä. Viimeinen kortti. Annettaisiinko minulle avaimet onneen vai vain lappu kouraan? Lappu, jossa lukisi suurin sinisin leimasinkirjaimin paperille huolimattomasti vinoon läiskäisty "REJECTED".

Paikka oli tilanteeseen nähden karu, täynnä onnellisia tai ei-niin-onnellisia pariskuntia, perheitä. Mutta paikalla ei siinä vaiheessa ollut mitään merkitystä. Vain yhdellä asialla oli merkitystä, Hänellä. Sillä sekunnilla kun tapasimme kaikki muu hävisi ympäriltä. Minä keskityin vain yhteen asiaan, Häneen.

Ja sitten se tavallinen tarina, kuppi kahvia, lasi laittikolaa, pöytä, tuolit, naamat vastatusten, kevyttä keskustelua, tunnustelua, mittailua, arviointia ja yhteenveto. Kaksi tuntia kulutettua aikaa, Menthol -savuke, halaus... ja ero. Kotimatka, sekavuus, epävarmuus, tekstari... Puhelu. Elämäni oli muuttunut. Miehen sijaan voin nyt keskittyä löytämään itseni. Toistaiseksi kuitenkin yhdessä Hänen kanssaan :)

Niin se sitten ensimmäisen näytöksen onnellinen loppu osui vihdoinkin minun kohdalleni, vaikka kaksi viikkoa sitten nostin jo kädet ilmaan, luovuin toivosta ja luovutin. Melkein kokonaan. Onneksi oli vielä uskoa ja voimia jäljellä kääntää tämä ihanainen kortti. Mitä olisin menettänytkään... Aivan liian paljon, osan loppuelämää. Kuinka pitkälle tämä kortti kantaa? En tiedä, eikä sitä ole syytä pohtia nyt. Nyt on lupa keskittyä olemaan itsekkäästi onnellinen ja nauttimaan jokaisesta hetkestä, jonka tutustumismatka toiseen ihmiseen, minuun itseeni ja meihin yhdessä tarjoaa. Olo on onnesta syyllinen. Olenko minä tosiaan ansainnut tämän kaiken onnen, olenko sen arvoinen? Olenko Hänen arvoisensa?

Mihin toinen matka päättyi, siitä uusi alkaa, uudet ongelmat, uudet pohdinnat. Tallella ovat edelleen epävarmuus ja pelot, toiset pelot. Yhtäkkiä Bstarin ajatukset tuntuvat kovin läheisiltä; olenko minä tarpeeksi hyvä, riitänkö Hänelle sellaisena kuin olen? Sillä Hän jos kukaan ansaitsee ehdottomasti vain parasta. Hän ansaitsee rinnalleen täydellisen. Mutta kun minä en ole täydellinen,vaikka myös niin kovasti haluaisin sitä olla. Haluaisin olla se Täydellisen Oikea. Se, joka tekee Hänet yhtä onnelliseksi kuin Hän minut. Eikä yhtään vähempää. Olen aina ollut avoimesti hyvin itsekäs ihminen. Mielestäni olen sitä edelleen, mutta mistä ihmeestä tulevat nämä oudot uudet tuntemukset, jotka haluavat tehdä KAIKEN Hänen hyväkseen, haluavat huolehtia Hänestä, Hänen hyvinvoinnistaan ja ettei Häneltä koskaan mitään puutu. Kaikki muu tuntuu tällä hetkellä toisarvoiselta. Jopa minä itse.

Haluaisin huutaa koko maailmalle, että katsokaa kaikki mitä minä olen löytänyt! Hän on minun eikä kenenkään muun! Näettekö, lapussa lukee "Milla-Marian oma kulta", se kultaakin arvokkaampi... Kaikki mitä minä tällä hetkellä tarvitsen. Mutta enhän mä sitä kenellekään uskalla huutaa, en edes kuiskata. Sillä pelkään onneni katoavan samantien kuin siitä jollekin kerron. Pelkään, mutta olenpa kertonut silti, heh... aina sopivan tilaisuuden tullen. Korvaamattomalle kolleegalleni olen luonnollisesti ehtinyt ensimmäisenä onneani toitottamaan. Hän on vilpittömästi iloinen ja onnellinen puolestani. Aivan kuten tiesin hänen olevan.

Paljon pyörii ajatusta ja Mr.E päässä. Olo on sekava, unenomainen. Yhä pelkään herääväni, maton vedettävän jalkojeni alta. Olen malttamaton ja varovainen. Voi sitä onnen päivää kun vihdoin saatan uskoa kaiken Hänen kertomansa todeksi ja avautua itse täydellisesti. Nyt vielä lonkeroita potkiskelen jaloista epäuskoinen hymy huulillani. Mutta aika näyttää ja elämä vie eteenpäin. Me tutustumme ja katsomme rauhassa minne asti elämä kantaa. Ja onhan tässä ainakin yksi toiveistani todistettavasti toteutunut; sain vihdoin poistaa deitti-ilmoitukseni Match.comista. Eikä yhtään ole sitä ikävä.

You tell me you're in love with me
That you can't take your pretty eyes away from me
It's not that I don't want to stay
But everytime you come to close I move away

I wanna believe in everything that you say
Because it sounds so good
But if you really want me, move slow
There's things about me, you just have to know

Sometimes I run, sometimes I hide
sometimes I'm scared of you
But all I really want is to hold you tight
Treat you right, be with you day and night
Baby all I need is time

I don't wanna be so shy, uh-uh
Everytime I am alone I wonder why
Hope that you will wait for me
You see that, you're the only one for me

Just hang around and you'll see
There's nowhere I'd rather be ever be
If you love me, trust in me
The way that I trust in you...

Britney Spears - Sometimes