Odotusta

Kohta, ihan kohta tapaamme jälleen. Edellisestä tapaamisesta ei ole kulunut vielä kahta vuorokauttakaan, mutta tuo aika on sisältänyt aivan liian monta tuskallista kaipauksen tuntia. En malta odottaa, eikä minun onneksi enää tarvitsekaan. Odottaa.

Haluaisin niin kovasti astua Hänen eteensä virheettömänä. Tänään se ei onnistu. Ruma Herpes -rupi ylähuulessa pilasi kaiken :/. Mutta mitäpä pienistä. Elämä on täynnä virheitä ja tulee perfektionistin kiusaksi aina olemaan. Mä olisin vaan niin halunnut ensisuudelman olevan virheetön, täydellinen kaipauksen täyttymys. En kuitenkaan tiedä pystynkö enää olemaan painamatta hellää suudelmaa Hänen huulilleen.. Ja veikkaanpa kieltäytymisen myös Häneltä melkoista tahdonlujuutta vaativan. Ei sillä, etteikö Hänellä sitä olisi. Tiedän olevan.