Jotenkin olen kai kokenut avioliiton olevan uhka itsenäisyydelleni, riippumattomuudelleni, vapaudelleni. Tai sitten mulla on vaan ollut tarve todistaa selviäväni elämästä turvaamatta toiseen ihmiseen, minä itse. Jos olen halunnut säilyttää oman itsenäisyyteni ja näennäisen vapauteni, niin en myöskään ole halunnut sitoa ketään toista itseeni. Se tuntuu jotenkin... alhaiselta.
Tänä kesänä huomaan asian muuttuneen. Ehkä se johtuu siitä, ettei vierellä ole ollut ketään, joka naimisiin kanssani haluaisi. Asiasta ei ole tarvinnut ahdistua. Ja klassisestihan ihminen haluaa aina sitä mitä ei ole saatavissa. Suurempi syy taitaa kuitenkin olla television suoltaman hääohjelmat; Yllätyshäät, Unelmahäät, Bridezilla, Satuhäät ja mitä muita näitä nyt onkaan. Kyllähän minäkin haluaisin olla elämässä edes yhden päivän ajan ihan oikea Prinsessa :)
Asiaan liittyen ilmoitin viime viikolla äidilleni haluavani naimisiin. Äiti oli luonnollisesti vähän puulla päähän lyöty ja mietti selvästi, että mistä nyt oikein tuulee. Äitini ja minä elämme hieman eri taajuuksilla. Yritin vähän aikaa sitten purkaa lapsuuden traumojani ja kertoa hänelle kuinka olen tuntenut elämääni aina rajoitetun, kuinka en ole koskaan saanut olla sitä, mitä oikeasti olen. Vanhempani ovat konservatiivisia ja heidän mielestään pitää olla mahdollisimman normaali, valtavirtaan sulautuva ja muistaa miettiä mitä muut ajattelevat. Äitini otti sanomani jotenkin kritiikkinä ja selvästi loukkaantuneena totesi, että miten mä voin edes ajatella tolla tavalla. "Sä olet aina, jo lapsesta saakka ollut niiiiin erilainen ja niiiiin kummallinen, ettei kukaan voi tollasta edes ymmärtää." Ja piste. Se keskustelu loppui siihen. Traumat elävät mussa edelleen.
Nojoo, äitini käsitys siis on, että koska mä en ole kuten kaikki muut, niin mä olen omituinen eikä mua tarvitse yrittää ymmärtää. Tai ottaa ihan tosissaan. Mutta takaisin siihen "mä haluan naimisiin" -asiaan. Tähän äitini vastasi, että "Joo, halua vaan naimisiin, mutta kun sun pitäis ensin löytää se oikea nainen itsellesi.". Vai niin... että nainen pitäisi itselleni löytää. Kommentti kuulosti enemmän kuin kummalliselta vanhoillisen äitini suusta, mutta aika pian ymmärsin, että kyseessä oli hyökkäys mun "erilaisuutta" kohtaan. Äitini mielestä olen sekä ulkoisesti, että sisäisesti naiseksi liian maskuliininen ja kiinnostunut vain poikien jutuista eikä tyttökavereitakaan ole. Itse olen toista mieltä. Ainakin ulkoisesti olen omasta mielestäni ihan naisellinen. Hmmmm.... Täytynee kysyä vielä Hänen mielipidettään asiaan ;). Mutta ehkä äiti ei sittenkään ole aivan väärässä ;)
You scored as Male. Being mostly male, within your structures of thinking simply means that your reasoning powers are (the way they are perceived in Western Culture`) higher than the one of the opposite sex. Psychoanalsis claims this to come at the price of creative expression - a rational thinker can not think out of the box, it is claimed. Yet this 'discovery' contradicts the fact that many great minds that created something out of the ordinary were men.
Should you be MALE or FEMALE?* created with QuizFarm.com |
[via Saapasjalkakissa]
2 kommenttia:
Mielenkiinnolla olen satunnaisesti lukenut tätä sun blogia ja aina silloin tällöin vilkaissut, että mitähän viime aikoina on tapahtunut. Hieman petyin jokin aika sitten, sillä muuten hauskasti ja hyvin kirjoitettu blogi sisälsi tilitystä seksielämästä jne. Muutenkin viimeaikaiset kirjoituksesi ovat olleet aika lailla outoja, mutta tokihan kukakin käy asioita läpi omalla tavallaan. Hieman kyllä ihmettelen viime aikaisia kirjoituksiasi ja niiden pointtia, sillä kaikkia asioita ei vaan voi perustella sillä, että tätä kautta tai tällä tavalla haluaa pohtia ja purkaa asioita (jotkin asiat tarvitsevat vastakaikua ja sitä, että vuorovaikutuksellisesti joku vastaa pohdintoihin). Mukavaa tosin, että olet törmännyt mukavalle ja mielenkiintoiselle kuulostavaan ihmiseen :-)
- Dante
Eikö seksielämästä saa tilittää?! :O Musta seksi on hieno ja ihan normaali (yök, inhoan tota sanaa) asia ihmisen elämässä. Jokainen kanavoi seksuaaliset tarpeet, kuten kaikki muutkin tarpeensa, omalla tavallaan. Mä olen fyysinen ja seksuaalinen ihminen, pidän kauniista seksistä ja olen edelleen puutteessa osittain vanhojen peikkojen vuoksi ja osittain siksi, että haluan (haluamme?) edetä yksi porras kerrallaan jättämättä askelmia väliin tai hyppäämättä monta kerrallaan. Olen aivan varma, että tästä blogista joutuu seksistä lukemaan jatkossakin. Sori Dante, jos nyt oikein Sinua tämän asian suhteen ylipäätään ymmärsin.
Joo, joku tarvitsee vastakaikua, joku ei. Jotkin asiat tarvitsevat peiliä, toiset eivät. Mulle tämän blogin ensisijainen funktio on purkaa ajatukset pois päästä pyörimästä. Se helpottaa mua, kun saan edes jotkut asiat kirjoitettua auki. Yleensä kirjoittamisen myötä asiat häviävät päästä kummittelemasta eikä mun tarvitse päivätolkulla niitä sisälläni myllyttää. Tämä on mun keinoni purkaa sisäistä painetta. Mun pieni "todellisuuspakoinen" pää on täynnä kaikenlaisia asioita, joten jonkinlainen tasausventtiili on ihan paikallaan. Tänne puran näitä asioita, muualle muita. Eikä se toki tarkoita sitä, että jos jostain tänne kirjoitan, niin en voisi siitä MYÖS jollekin puhua. Harvemmin vaan tunnen tarvetta puhua. Harvemmin elämässäni on sellaistaihmistä, jolle viitsisin puhua.
Jaahas, ja mitäs mä tässä taas selitän, koska mulle on oikeasti ihan se yks ja sama ymmärtääkö joku mun skitsoa ajatusmaailmaa vai ei :)
Juu, mun Mysteerimies on niin ihana, niin suloinen, niin hupsu, huolehtivainen ja ymmärtäväinen :). Mulla on Häntä vaan niin karmean hirveä ikävä! Tämä tunnemyrsky vaan pelottaa edelleen, koska mä en oikeastaan pysty käsittämään, enkä järjellä selittämään kuinka tämä kaikki on ylipäätään mahdollista. Täysin uusi kokemus mulle, mutta elämä opettaa ja on hienoa huomata voivansa vielä tässä vaiheessa elämää kokea jotain näin mieletöntä. Ehkä elämä ei sittenkään pääty kun mittariin kilahtaa maagiset 3 ja 0.
Hyvää kesän jatkoa Sinulle, Dante! Kiva kun kommentoit! :)
Lähetä kommentti