Ex kävi

Ex kävi. "Sulla on meikkiä.", se sanoi. "Kävin kaupassa.", vastasin katsekontaktia vältellen ja huomasin samalla miettiväni, kuinka syvälle se minuun lähes kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen näkee. En vain pystynyt kertomaan totuutta. En vain kyennyt sanomaan olleeni tapaamassa tämän hetkisen elämäni tärkeintä miestä. Koska tunsin tehneeni jotain väärää.

Ei, ei mulla ole mitään velvotteita sitä kohtaan. Mutta vanhat tavat istuvat vielä vuoden jälkeenkin tiukassa. Tai sitten en vaan halunnut loukata. En halunnut tuntea loukkaavani. Todellisuudessa se olisi todennäköisesti ollut puolestani iloinen, mutta en voinut olla aivan varma. Vielä. Pelasin varman päälle.

Meidän aikamme oli ja meni. Paluuta ei ole eikä tule, mutta yhteistä menneisyyttä emme voi pois pyyhkiä. Se on ja tulee aina olemaan. Kuten niinä vuosina kasvanut ystävyyskin.