Noniin, arvasinhan mä! Kirkas auringonpaiste on siivonnut kaikki pelottavat lonkerot kaappeihin piiloon, joten tällä hetkellä ei näköpiirissä ole muuta kuin muutama edestakaisin tepsutteleva villakoira, joista niistäkin aion päästä tänään eroon. Survon ne kuitenkin kaappien sijasta pölypussiin. Oi voi, kaikki on taas niin ihanaa, pää keveä (sydämestä puhumattakaan) ja hunajaa valuu vähän sieltä täältä ;). Seuraavaksi alan varmaankin pelkäämään iltoja, heh. Ja elokuun edetessä illat sen kun pitenee ja pimenee, joten se turvallinen kainalo pitäisi jostain kaivaa esiin pikaisesti.
Sen minä kyllä äskeisen tekstarin perusteella sanon, että Mysteeri -miehessä on noin yleensä ottaen miehiin verraten jotain kummallista. Paljonkin kummallista. Tai sitten minä olen törmännyt elämässäni vain vääriin tyyppeihin. Voiko joku oikeasti olla noin epäitsekäs ja ottaa toisen huomioon sellaisella tasolla, jolla en ikimaailmassa ole edes voinut kuvitella tulevani huomioiduksi? Voi. Kiitos siitä Hänelle, vaikka onkin asian tiimoilta saanut mut hieman hämmennyksiin :)
On tässä muutakin outoa viimeisen vuorokauden aikana tapahtunut. Kännyyn tippuu paitsi näitä ykkösluokan tekstareita, jotka on tarkistettava hetinyt, niin myös treffipyyntöjä. Mistäs nämä kaverit nyt heräsivät? Hmmmm... tiedän kyllä mistä. Vääristä syistä. Olen kertonut olevani poissa sinkkumarkkinoilta, VARATTU. Aijai, näyttääpä tuo sana ylihyvältä ruudussa, kuulostaa ihan yhtä hyvälle ja tuntuu... taivaalliselta. Olkoonkin totta tai tarua ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti