Luova muusikko

Eilen oli taas aika lähteä katsomaan, mitä maailma tarjoaa! Miksikäs ei ja mitäpä sitä "lomalainen"muutakaan tekisi kuin käyttäisi tarjoutuneen tilaisuuden hyväksi ja tutustuisi uuteen ihmiseen. Hieman olin aluksi kahden vaiheilla, koska tällä Luovalla muusikolla oli ehkä hieman enemmän vuosia takana kuin mitä "ihannekumppanilla" ajattelisin olevan. Mutta niin, onhan tuo nähty jo useaan kertaan, etteivät ne numerot loppupeleissä mitään merkitse. Tai ainakaan paljoa ;)

Jokin vanhemmissa miehissä kuitenkin pelottaa. Ehkä sellainen iän ja kokemuksen tuoma luontainen auktoriteetti... En tiedä. Tai ehkä ne epäilykset, että mitä vanhempi mies nuoremmasta naisesti etsii. Nämä ovat varmasti jonkinlaisia stereotypioita, mutta päässäni pyörivät joka tapauksessa, vaikka ne sellaisiksi tiedostin.

Noh, Luova muusikko osoittautui kuitenkin real gentlemanniksi enkä kyllä huomannut, jos hänen päässään jotain ei-niin-vilpitöntä liikkui. Tuskinpa kuitenkaan. Puhelinkeskustelu ennen illan tapaamista rauhoitti mieltäni; meillä oli yllätyksekseni selvästi paljon sanottavaa toisillemme. Työskentelemme periaatteessa samalla alalla, joten sieltäkin mukavasti jutun juurta löytyi. Ja kuten niin monesti aikaisemminkin, mulla oli jälleen hieno mahdollisuus oppia jotain, paljonkin, ja pistää ajatuksia päässäni uuteen uskoon :)

Tapasimme rantakahvilassa, josta parin tunnin jälkeen siirryimme muutaman kilometrin päähän sisätiloihin. Palelin tuulisella rannalla. Hän ystävällisesti tarjosi oman pusakkansa paljaiden hartioideni peitoksi. Tarjosi myös limut ja kahvit.

Hänen kanssaan oli taas kerran helppoa ja miellyttävää keskustella. Aiheesta kuin aiheesta. Kolusimme molempien erilaiset harrastukset, parisuhteet, työasioita, hieman filosofoimme ja mietimme maailman menoa, puhuimme seksuaalisesta kehityksestä (lähinnä hänen kokemuksistaan tällä saralla), nettideittailusta... ja monesta muusta asiasta. Lopetimme valomerkkiin. Vaelsimme lämpimässä kesäyössä autoillemme. Halasimme kuulemma etelä-eurooppalaisittain (sis. kolme kevyttä suukkoa), toivotimme hyvää yötä ja lähdimme eri suuntiin. Niin, se oli kai siinä sitten. Taas. Taas yksi uusi ihminen kävi kääntymässä elämässäni, antoi jotain ja hävinnee ikuisiksi ajoiksi. Muistot sentään saan pitää ;). Olisinko muuta halunnutkaan? Tuskin sen enempää kuin silloin tällöin seuraa kupposelle.

Toivotin vielä kotiin päästyäni hyvät yöt tekstarilla. Vastausta en saanut ennen kuin tänään viideltä iltapäivällä. Olin jälleen pettynyt, enkä edes tiedä miksi. Se on vaan se sama tyhjyys, joka palaa kerta toisensa jälkeen ja kerta kerralta voimakkaampana. Mutta jotenkin sitä vaan jaksaa uskoa yhä uudelleen ja uudelleen. Johonkin. Ei ehkä enää kuitenkaan Siihen Oikeaan...

----------

Kun katson tuota sivupalkin tasaisesti kasvavaa listaa voin ilokseni (tai surukseni) todeta toivovani tapaavani vielä uudelleen jo tavatuista kaksi tai mahdollisesti jopa kolme henkilöä. En välttämättä romanttisessa tarkoituksessa vaan erityisesti siksi, että he ovat mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa kuvittelisin viihtyväni ja joilla mielestäni vielä olisi mulle jotain, ehkä paljonkin annettavaa.

Tapaamattomien listalta toivoisin tapaavani kaksi henkilöä. Heidät todennäköisesti tulenkin vielä jossain vaiheessa tapaamaan. Tai sitten en...