Intellektuelli

Huippuälykkyyden suuri tunnusmerkki on tietää, kuinka paljastaa toisten mielenliikkeet ja salata omansa.

Madame de Sable

Tapasin eilen Intellektuellin, äärimmäisen mielenkiintoisen miehen, jonka seurassa oleminen ja keskustelu on omituisen helppoa, mutta samalla mukavan haastavaa. Aivosoluille töitä. Ei sittenkään. Ennemminkin ajatuksille puuhaa.

Kerrankin tuntuu täysin merkityksettömältä kertoa mitä tapahtui. En tiedä johtuuko se minusta... vai hänestä? Vai siitä, että on turha yrittääkään selittää mitä tapahtui. Toki asioita tapahtui, kuten tapahtuu joka hetki. Niinkuin nyt kun sormet nakuttavat näppistä. Tapasimme, teimme jotain ja ilta päättyi johonkin, mutta kuten sanoin, se kaikki on toisarvoista. Ensiarvoista on ajatustenvaihto, päänsisäiset prosessit, jatkumot, tajuamiset, päätelmät, tajunnan laajentuminen, tietoisuus... Niin niin, tiedän, että kaikki edellinen kuulostaa täysin järjettömältä ja ehkä juuri siksi en yritäkään asiaa sen enempää selittää. Kaikkea ei voi selittää... Korjaan; kaiken voi selittää, mutta kaikkea ei kannata selittää ;)

Tämä on kokonaisuudessaan niin hassu juttu. Itseasiassa niin omituinen, että olen jokseenkin yllättynyt, että ylipäätään tapasimme. Tämä on niitä juttuja, joiden olisi kaiken järjen mukaan pitänyt loppua jo ensimmäiseen viestiin. Tai viimeistään toiseen. Mutta nyt en oikeasti tiedä mihin se loppujen lopuksi loppuu. Time will tell.. On turhaa energian tuhlausta yrittää miettiä sellaista nyt. Ehkä minäkin olen oppinut jotain; asioita tapahtuu ja voi antaa tapahtua ilman, että pyrkii niihin jatkuvasti aktiivisesti vaikuttamaan. Vaikkakin periaatteessa olen sitä mieltä, että ihminen tekee itse oman elämänsä ja että on turha jäädä odottamaan asioita tapahtuvaksi, jos tapahtumiin ja tapahtumien kulkuun jotenkin vain pystyy itse vaikuttamaan.

Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Miten tämä liittyy mihinkään? Ei mitenkään, mutta tuo lause vaan on jostain syystä soinut jo toista viikkoa päässäni. Ehkä se nyt lakkaa soimasta.

Niin, taas meni tunti ja meni toinenki, ja vielä muutama lisää. Ja taas tuli kollegan varoittelusta huolimatta varmasti sanottua paljon hölmöjä asioita, mutta syystä tai toisesta niiden sanominen ei juurikaan kiusaa. Olisipa hienoa löytää ihminen, jolle voisi kertoa minkäänlaista itsesensuuria harrastamatta ihan kaiken. Sellaista ei ole ainuttakaan tainut vielä tässä elämässä kohdalle osua. Tuskin osuukaan.. ja ehkä se ei sitten kuitenkaan olisi niin hienoa kuin sen kuvittelee olevan, koska viime kädessä se on "fucking scary", heh, kuten vähän kaikki tällä hetkellä. Elän aivan selvästi jonkinlaista "ylipelottavaa vaihetta". Kaikki, ihan kaikki pelottaa. Enemmän tai vähemmän. Joopa joo... aseista ei kannata taistelematta luopua. Ja nettitohtorit voivat jättää psykologiset diagnoosit sikseen.

Olikohan tässä taas mitään tolkkua. Luultavasti ei, mutta mua väsyttää ja olen muutenkin omituisessa mielentilassa. Off -napille olisi käyttöä. Mutta kyllä tämä tästä taas selkenee, ajatukset ja elämä :)