Sama vanha kaava, suurista toiveista ja odotuksista pettymyksiin, vaikka näin konkarina itseäni muka toppuuttelin. Sovimme treffit. Minä olin menossa kahville, Viikinki kuppilaan. Menimme kuppilaan klo 15 lauantai-iltapäivänä. Not my style, mutta onnistuu. Mulle Cola Light, hänelle kolmostuoppi. Puoli tuntia leppoista turinaa, jonka jälkeen Viikinki lähti ruokaostoksille ja minä sain jo toistamiseen kutsun illaksi saunomaan hänen luokseen. Yeah right... Jatkoin jouluostosten kautta kotiin.
Mikä meni pieleen...?
- 1. Turn Off: Kutsu ekoilla treffeillä ulkoilemaan, syömään ja parille hänen luokseen.
- 2. Top Turn Off: Sauna. Mulla ei ole aikomustakaan riisuutua ekoilla treffeillä, enkä muutenkaan ymmärrä miesten mieletöntä kiinnostusta saunaa kohtaa. Sauna sikäli ihan ok juttu, mutta mun mielestä siellä ei kuumene kuin kiuas.
- 3. Turn Off: Mies kävelee minua mitenkään huomioimatta viisi metriä edellä ja minä raahustan perässä kuin piiskalla alistettu hurtta. Treffiseurasta kannattaa pitää hieman parempaa huolta ettei pääse katoamaan. Tämä on tehty mulle muutamaan otteeseen ja mä vannon, että seuraavalla kerralla korot kopisevat vastakkaiseen suuntaan.
- 4. Turn Off: Olut keskellä päivää, vaikka vapaapäivä onkin. Ja kaveri kuskina treffipaikalle saattaa kertoa muutamasta muustakin oluesta. Ainakin ajatus kävi mielessäni.
- 5. Turn Off: Kiire. Voiko miehellä oikeasti olla jotain kiireellisempää kuin viettää lauantai-iltapäivää fiksussa leidiseurassa?
- 6. Turn Off: Epämääräinen eroaminen ja tekstarikutsu perään. Loppuiko kantti kesken?
Ottakaa miehet opiksenne!
Nähty, koettu ja se siitä sitten, vaikka edelleen olen sitä mieltä, että mukava kaveri ja toivottavasti voimme olla yhteyksissä edelleen muissa merkeissä. Hän ei ollut kuitenkaa SE mitä minä etsin, enkä usko minunkaan olevan se oikea hänelle, vaikka saunanlauteille olisinkin kelvannut ;)
Onko mitään muuttunut viime kesästä? Itseasiassa ei paljoakaan, paitsi että mä tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu kun Mr. Right osuu kohdalle. Sain siitä muutama kuukausi sitten muistutuksen ensi kertaa 16 vuoteen. Mutta se onkin jo toinen tarina... Tosin kaunis, mutta tavallaan surullinen sellainen...
Miltä tilanne muutoin näyttää? Moni varmaankin hykertelisi tyytyväisyyttään, mä en jaksa kauheasti innostua. Yhteydenottoja liikaa, tsekkauslistalla tällä hetkellä 4-5 kaveria, seuraavat treffit sopimatta, vaikka alustavasti puhetta on ollut alkaneen viikon tiistaista tai keskiviikosta. Saapi nähdä minne tie vie...
2 kommenttia:
Tervetuloa takaisin!
Tai niin… jos olisit löytänyt sen oikean et ehkä enää kirjoittaisi ja kertoisi.
Jäin hieman odottelemaan kertomusta siitä miten sille "rakkaudelle" oikeastaan kävi…
Toivotan kuitenkin onnea jatkossa ja seuraan mielenkiinnolla tulevia tapahtumia.
(Minä uskon että onni huomattava osatekijä oikean löytämisessä, vaikka aktiivisuuttakin tarvitaan.)
"Rakkauden" kanssa olemme silloin tällöin edelleen yhteyksissä. En kai oikein itsekään tiedä mitä sille loppujen lopuksi tapahtui. Ei vaan löytynyt tarpeeksi panostusta. Kai. Kommunikaatio-ongelmaa jne.
Jälkeenpäin olen myös miettinyt olinko oikeasti rakastunut vai kuvittelinko vain, koska halusin olla niin hirveästi rakastunut. Ehkä emme alkuhuuman jälkeen sitten kuitenkaan vastanneet toistemme odotuksia. En tiedä. Emme ole avanneet asiaa. Mutta jotenkin olettaisin Hänenkin olleen aktiivisempi ongelmia ratkomaan, jos Hän todella olisi mut rinnalleen halunnut. Olen päässyt ylitse enkä enää odota mitään, mutta kyllähän se tavallaan kipeältä tuntuu tätä asiaa ajatella. Itsesyytöksiä; olinko mä vaan tyhmä ja uskoin valheeseen? Taas. En tiedä.
Lähetä kommentti