Roarke oli todennut Evelle kerran, että he olivat kaksi eksynytttä sielua. Hän oli silloin lausunut totuuden. Yhdessä heidän oli kuitenkin mahdollisuus kasvattaa itselleen juuret.
----------
"Ja sinä, Eve, olisit tunteeton, heikko ja säälimätön." Eve sulki taas silmänsä.
"Niinhän minä välillä olenkin."
"Ei, sellainen sinä et ole ikinä. Sinä olet vahva ja moraalinen, ja sinä pystyt tuntemaan niin suurta myötätuntoa viattomia kohtaan, että joudut kärsimään siitä itse."----------
"Kohtalo määrää meidän elämästämme, Eve. Me kuljemme eteenpäin, suunnittelemme tulevaisuutta, teemme työtä, mutta kohtalo luikahtaa nauraen paikalle ja tekee meistä pilaa. Joskus me pystymme huiputtamaan sitä ja voittamaan sen oveluudessa, mutta enimmäkseen kohtalomme on ennalta määrätty. Ihmisen elämä voi olla kirjoitettu verellä. Mutta emme me sen vuoksi lakkaa elämästä, emmekä me voi aina lohduttautua syyllisyydentunteella."----------
"Miksi te pelkäätte romantiikkaa?"
"En minä pelkää. Minä... No hyvä on, olen kauhuissani enkä tiedä miksi. En ole tottunut toisen ihmisen läheisyyteen, siihen että joku katselee minua niin kuin... niin kuin Hän katsoo. Se tuntuu välillä hermostuttavalta."
"Miksi?"
"Koska en ole tehnyt mitään, minkä olisi pitänyt saada Hänet välittämään minusta niin paljon. Tiedän, että Hän välittää."
"Eve, teidän itsetuntonne on tullut työn kautta. Tämä suhde pakottaa teidät arvioimaan itseänne myös naisena. Pelottaako teitä se, mitä saatatte löytää?"
"En tiedä. Työ on aina ollut tärkein asia elämässäni. Työni hyvät ja huonot puolet, kiire ja yksitoikkoiset rutiinit. Työ on tuottanut minulle tarvitsemani tyydytyksen. Työ on riittänyt minulle enkä ole kaivannut mitään muuta. Se, että olen paras on ollut minulle tärkeintä, ja olen halunnut osoittaa pätevyyteni. Nämä ovat edelleen tärkeitä asioita minulle, mutta ne eivät enää merkitse kaikkea."----------
"Pelkästään yhteen asiaan keskittyminen on rajoittavaa ja voi muuttua jopa pakkomielteeksi. Yksi ainoa päämäärä, yksi intohimo ei riitä silloin kun ihminen haluaa elää tervehenkisesti."
"Siinä tapauksessa taidan olla tervehtymään päin."
J.D.Robb - Maineikas kuollessaan
Tuntuupa teksti tutulta, jotenkin omakohtaiselta. Työ, ura tosin on ollut vain toinen intohimoistani. Se toinen, suurin intohimoni on kokonaisvaltaisempaa ja sen alta joutuu joskus työkin väistymään. Näin ainakin haluaisin ajatella. Totuus saattaa kuitenkin olla jotain muuta.
Kompromisseihin joudun minäkin taipumaan, vaikka ne useimmiten saavatkin mielen mustaksi ja päästävät suunnattoman ärtymyksen valloilleen. Nyt elämässäni on ensi kertaa kolme tasavahvaa ajastani ja huomiostani kilpailevaa tekijää. Tasapainottelu näiden välillä on päivä päivältä hankalampaa. Minä haluaisin kaiken. Tai en yhtään mitään. Olen mielestäni loistava organisoija, mutta toisinaan tulee tilanteita, jolloin on pakko toimia vastentahtoisesti ja sanoa jollekin... ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti