Enää on yksi vanha tarina kertomatta, mukava sellainen tosin. Tapahtui sinä Suomen historian merkittävänä iltana, jona itse Mr. Lordi toi pienelle kansakunnallemme sen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Euroviisu -voiton. Se oli hieno ja ikimuistoinen ilta herra Sammakon seurassa... Mutta kerron siitä tarkemmin joskus toiste ;)
Pari viikkoa olen viettänyt deittirintamalla hiljaiseloa. Ihan hyvää on tehnyt. Vähitellen alkaisin jälleen olla valmis uuteen tapaamiseen. Harmikseni vain mies, jonka kaikista yllätyksistä huolimatta niin kovasti haluaisin tavata, on tällä hetkellä tavoittamattomissa ulkomailla ja palannee joskus keskikesän juhlan jälkeen. Voi harmitus... Toivottavasti tämä lupaava alku ei pääty yhtä huonosti kuin edellinen ulkomaankomennus.
Onhan tuossa muutama ihan järkevänoloinen yhteydenottokin tullut. Minä se vaan olen nyt jotenkin juuttunut tähän yhteen ja ainoaan. Edelleen kiinnostusta on vaikea jakaa samanaikaisesti usealle eri taholle, vaikka jotenkin niin kovin yksinäinen on olo. Ulkoilu varmasti piristäisi mieltä... Mutta kun se mieli nyt vaan on edelleen niin lujasti kiinni kovin kiehtovassa miehessä, joka pitkänkin välimatkan takaa tasaiseen tahtiin kylvää miinoja tielleni. Miten ihmeessä minä päädyin Milla Miinanraivaajaksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti