Kesäkuun puolenvälin tilannekatsaus

Meillä, minulla ja Miinanräjäyttäjällä, on jälleen yhteys. Hyvin heikko yhteys tosin, mutta jonkinlainen yhteys kuitenkin. Katsellaan nyt rauhassa mihin suuntaan se tästä etenee; katkeaako vai rakentuuko uuteen loistoon? 600 kilometriä välissä kun on edelleenkin faktaa, joka tuskin tulee ihan heti muuttumaan.

Tämän lisäksi listalla on yksi 3. luokan tapaus, jonka kanssa olen vähän kahden vaiheilla, koska vahvasti epäilen häntä siitä, mistä itseäni jo ehdittiin syyttämään, massatreffailusta. Muutoin on hiljaista, yksi roikkuja ja yksi sympaattinen tapaus, josta en usko kehkeytyvän mitään sen enempää, mutta jonka olen kuitenkin jollain tasolla luvannut tavata. En kai vaan tohdi sanoa mukavalle kaverille ei.

Sen sijaan tänään törmäsin mielenkiintoiseen herraan ihan IRL. En tiedä onko tässäkään tapauksessa potentiaalia loppuelämäksi, mutta mielelläni häneen tutustuisin paremmin. Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja ajatustenvaihto näiltäkin osin saattaisi olla antoisaa. Hänen osaltaan täytyy kuitenkin edetä varovasti. Tai ehkä on parempi olla etenemättä itse ollenkaan ja odottaa vastapuolen siirtoa. Uskon tämän olevan järkevin tapa, jolla en nolaa itseäni. Tapasimme nimittäin työn merkeissä eikä mulla ole ollut tapana sekottaa työ- ja yksityisasioita. Joskus on näin päässyt käymään ja yhteistyö muuttui sen jälkeen jokseenkin hankalaksi. Paluu pelkkään bisnes -suhteeseen ei ole välttämättä aivan yksinkertaista. Nyt tosin osaamme jo ottaa tapahtuneen kevyesti, mutta silti suhteemme ei ole täysin bisnes -henkinen. Alla on yhä jotain enemmän, mikä on melko luonnollistakin silloin, kun tietää toisesta enemmän kuin puhtaasti työsuhteessa olevien tulee tai tarvitsee tietää.

Juhannus tulee pikapikaa ja mä oon yhä ilman Heilaa!!! *paniikki!!!* Joudunko tänä Juhannuksena vain tyytymään hyvien menneiden aikojen muisteluun? Nyyyyh.. eih!