Kanadan nappisilmän jälkeen huomioni vei Pekka Paholainen. Joo, mä en oikein pysty keskittymään moneen eri tyyppiin samanaikaisesti vaan metodi "one at a time" toimii mulla ehdottomasti paremmin. Jo kolme intensiivisempää tutustumista kaipaavaa kaveria saavat pään aivan pyörälle ja fiilikset omituiseksi mössöksi, josta ei sitten erota ei päätä eikä häntääkään.
Pekka oli oikea seppo, sanaseppo ammatiltaankin. Meitä yhdisti hulvaton huumori ja tekstin sekaan upotettu vihjaileva flirtti. Halusin kutsua Pekkaa paholaiseksi, koska musta se vaan kuulosti niin älyttömän hyvältä! Pekka oli mukavaa, kevyttä seuraa, jonka sanatulvaa odotin aina yhtä innokkaasti. Sanailuksi se sitten loppujen lopuksi jäikin. Vai jäikö sittenkään? Voin hyvin kuvitella joku päivä jatkavamme siitä mihin jäimme.
Pekka Paholainen ei tiedä miltä minä näytän. Enkä minä tiedä miltä hän näyttää. Pitäydyimme tiukasti sanallisessa viestinnässä. Kirjoitetussa. Sovimme treffit perjantai-iltapäiväksi kauppakeskukseen (toiseen kyllä kuin edelliset ;)). Muutama tunti ennen h-hetkeä Pekka ilmoitti olevansa lastenhoidollisista syistä estynyt saapumaan. Olin pettynyt, mutta mieli liihotti jo tulevan maanantain lounasdeiteissä :).
Teimme P. Paholaisen kanssa vielä alustavia suunnitelmia toisesta tapaamisajankohdasta. Tällä kertaa treffit jäivät minun työkiireistäni kiinni. Siitä on nyt aikaa kaksi viikkoa. Se oli myös viimeinen viestimme.... toistaiseksi ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti