Vappuaattona sain mielenkiintoisen viestin: "Lähdetkö kanssani katsomaan Santanaa Hartwall Areenalle?" Wow, mikä tarjous täysin tuntemattomalta mieheltä! Valitettavasti vietin Vappu -viikonlopun sängyn pohjalla aivan järjettömässä flunssassa, joten jouduin kutsusta sillä kertaa kohteliaasti kieltäytymään. Mutta ehdottomasti vaikuttavin avaus, joka kohdalle on tähän mennessä osunut :)
Viikonpäivät vaihdoimme kohtalaisen lyhytsanaisia meilejä SLK -miehen kanssa. Maanantaiksi sovimme lounastreffit klo 11.30, aikaa rajoitetut 60-90 minuuttia. Herra haki minut työpaikaltani lounaskahveelle. Kyyti oli miellyttävän vauhdikasta ja ahteri istui oikein mukavasti tämän pienen leikkikalun penkkiin. Puhuimme yhtä vauhdikkaasti kuin Mese kiisi keskipäivän auringossa. Lasi maitokahvia, takaisin työpaikalle ja homma oli siinä. Oli kiva nähdä ja jutella, mutta molemmat uskoakseni tajusimme jo ensiminuuteilla, että se oli sitten siinä.
Vielä parit kohteliaat meilit tyyliin:
"Otetaanko joskus uusiksi paremmalla ajalla?"
"Mikä ettei! Otetaan vaan! :)"
Ja sitten molemminpuolinen syvä hiljaisuus. En usko, että tapaamme enää. Ehkä joskus ... sattumalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti